 |
| Luennolla IHSU:n yliopistossa |
Ohjelma alkaa vastaanottavan
yliopiston IHSU:n (International Health Sciences University) tiloissa. Heti
alkuun meidät totutetaan afrikkalaiseen aikakäsitykseen. Odotamme varmaan
tunnin verran ennen kuin isäntämme saapuvat paikalla. Meitä on seitsemän sairaanhoitajaopiskelijaa
ja neljä sosionomia valmiina ikimuistoiseen harjoitteluun Afrikassa. Viikon
ajan meillä on tukenamme Anne, sosiaalityön opettaja Kokkolasta. Anne on vanha
Ugandan kävijä ja auttaa kovasti käytännön järjestelyissä. Afrikassa
henkilökohtaisilla suhteilla tuntuu olevan tärkeä merkitys. Pitkää pinnaa
vaaditaan myös ja small talkin taitoa. Mikään ei ole vielä selvää.
Harjoittelupaikkoina tulevat olemaan Kampala, Masaka ja Mpigi. Mutta paikoista
tarkemmin ei tiedä kukaan. Se tuntuu suomalaisista vähän käsittämättömältä.
 |
| Mrs. Elizabeth Wafula, |
Teemme kierroksen IHSU:n
tiloissa. Tutustumme ystävällisen oloiseen paikalliseen tutoriimme Elizabethiin. Meille esitellään
valtavasti väkeä. Myös jo Suomessa tapaamamme Evelyn ja mrs. Wafula ovat
paikalla meitä vastaanottamassa. Tapaamme ugandalaisia sairaanhoitajaopiskelijoita,
kun teemme yllätyskäyntejä kesken oppituntien. Tiloissa toimii myös yliopiston
sairaala ja pääsemme tekemään pikavisiitin halki osastojen. Näkisittepä
paikallisen ylihoitajan. Kymmenen sentin piikkarit, meikit, lakat ja tukka
tiptop, hoitajan työasusta ei tietoakaan. Takamuksen päällä keikkuu rusetti. Tekee
mieli ottaa valokuva, mutta ei kehtaa. Homma kuitenkin toimii. Sairaala on
hyvätasoinen paikalliseen tasoon verrattuna. Sairaala on yksityinen ja
asiakaskunta vaikuttaa olevan kohtalaisen hyvin toimeentulevaa. Ainakin sairaalan
pihalla olevista maastureista päätellen näin on asia.
Ohjelma muuttuu koko ajan ja lauantaina
saamme yllättäen vapaapäivän. Lentomatkasta vielä väsyneet opiskelijat
ilahtuvat ajatuksesta uima-allaspäivästä Kampalan Sheraton-hotellissa. Päivä
keventää kukkaroa noin kahdeksan euroa, mutta kaikki ovat tyytyväisiä. Altaalla
lekottelu loppuu äkkiä kaatosateeseen. Ugandan sadekausi tekee tuloaan. Ehdimme
juuri ja juuri sateen alta pois. Vettä tulee kun saavista kaataen, se kestää
pari tuntia ja taas paistaa aurinko. Tutustumme Kampalan keskustaan kävellen,
oppaanamme ugandalainen Erasmus.
Rentoa kirkonmenoa
Sunnuntaiaamu Kampalassa.
Monilla on takana huonosti nukuttu yö, ukkosen ja kaatosateen takia. Itse en
tiedä niistä juuri mitään, vaan nukun kuin tukki. Sähköt katkeavat jo
edellisiltana ja vielä aamulla sama meno jatkuu. Aamiaisen jälkeen lähdemme
sunnuntain kunniaksi kirkkoon. Hieman hämmentää mennä sunnuntain
jumalanpalvelukseen metallinpaljastimen läpi. Watoton kirkko on täynnä väkeä ja
emme saa istumapaikkoja. Päätämme palata seuraavaan palvelukseen hyvissä ajoin
ja suunnistamme läheiselle Craft Africa-marketille, jossa myydään paikallisia
käsitöitä. Rebekka löytää hauskan taikakukkaron, jossa raha vaihtaa
ihmeellisesti paikkaa. Anna saa uuden mekon. Tatjaana löytää mieleisensä
laukun. Porukkamme ostaa kortteja ja kortteja. Korteissa on upeita
afrikkalaisia aiheita. Kaikki muistavat tinkiä Annen neuvojen mukaan. Itselleni
mukaan tarttuu ”vaihteeksi” laukku. Hieno punainen laukku, jota koristaa komea
lintu. Tämä taisi ollakin vasta reissun toinen laukku, kotona niitä on varmaan
parikymmentä….
Tyytyväiset shoppaajat
palaavat siis kirkkoon, jossa meno on kuin Blues Brothers-elokuvassa. Kuka
muistaa kohtauksen, missä koko kirkkokansa jammailee Aretha Franklinin
tahdissa. Erilainen on kirkonmeno Afrikassa, tosiaan… iloinen meininki. Seurakunta
laulaa täysillä mukana. Isolta screeniltä voi seurata sanoja. Taustalla on pari
isoa kuoroa ja afrikkalaisten naisten upeat äänet pääsevät oikeuksiinsa. Kirkko
taitaa olla vapaaseurakunnan. Sen ovat perustaneet Gary ja Marilyn Skinner.
Alkaa kuulostaa kovin americanolle. Päivän aikana on useita palveluksia ja
väkeä niihin varmasti riittää. Muistaakseni vajaat 80% Ugandan väestöstä on
kristittyjä.
 | |
| Anne hallitsee tinkimisen taidon |
Kirkon jälkeen alkaa taas
taksin bussin metsästys. Muzungulta otettaisiin mielellään pientä lisämaksua.
Olemme sitkeitä ja maksamme kohtuuhinnan eli 1200 shillinkiä (noin 40centtiä)
Tonnien käytön opettelu vie tosiaan aikaa. Yhtäkkiä huomaat olevasi täällä
miljonääri. Bussia metsästettäessä saamme ensimmäisen varoituksen suurkaupungin
rikollisuudesta. Ohi juokseva mies yrittää napata Leenan kädestä kameran. Ei
onneksi onnistu, vaan Leenan tiukka ote kamerasta pitää. Lenkki on onneksi käden
ympärillä. Kaikki käy niin nopeasti, ettemme edes meinaa tajuta tilannetta.
Mies juoksee tietysti pakoon. Tästä säikähtyneenä puristamme laukkujamme
entistä tiukemmin. Kampalan ensivaikutelma ei ole kovin viihtyisä. Likaista ja
ruuhkaista on joka puolella. Peltikattoslummihökkelit ja katulapset ovat tämän
kaupungin arkipäivää..
Elämää slummissa
Paikallinen slummi ja
Nsambyan slummikoulu kuuluvat alkuviikon vierailuohjelmaan. Olemme varustautuneet kynin, värein,
saippuoin etc. slummia varten. Kaikki puristavat tiukasti laukkujaan. Tuntuu
toisaalta vähän nololle olla ihmettelemässä slummin elämää ja ojentaa lahjaksi
saippuoita. Osasta taloista puuttuu katot ja ne näyttävät tosi hurjille.
Tulisijat ovat joissakin keskellä huonetta. Meneepähän ainakin savu ulos
avoimesta katosta. Kaikkialla on roskaa ja jätettä. Lapset pyörivät seassa
leikkimässä. Pojat pelaavat innoissaan jalkapalloa. Silti slummissa eletään
täyttä elämää, on kauneushoitolaa, kampaamoa, kenkämyymälää, baaria ja ”take
away-ravintolaa”. Chapati-leivät ja samosa-piiraat tekevät kauppansa. Slummikoulun lapset ottavat
meidät vastaan innokkaasti taputtaen. Me laulamme liikuttuneina Maamme-laulun
ja leikimme ”pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat” lasten riemuksi. Tuleepahan
samalla jumpattua ja saamme lapset mukaan leikkiin. Slummikouluun menee
tuliaisiksi jalkapalloja ja kyniä.
 | ||
| Slummikoulun lapset |
 | |
| Muzungut vauhdissa |
School for Physically
Handicapped on yksi Kampalan vierailukohteistamme. Koulu on on toiminut reilut
40-vuotta. Koulun päätehtävä on kouluttaa ja kuntouttaa kehitysvammaisia lapsia
ja nuoria sekä tukea heitä luottamaan itseensä ja omiin taitoihinsa. Ammatillisia
taitoja treenataan koulun käsityöpajassa, esimerkiksi ompelua, keramiikkaa ja kankaanpainantaa.
Ruoanlaiton opiskelu ja puutarhanhoito kuuluvat ohjelmaan myös. Kuntoutusta koulussa
tekee fysioterapeutti. Koulussa on käydessämme kolme saksalaista
harjoittelijatyttöä. He ovat paikassa vuoden ja tuntuvat viihtyvän. Paikan
johtaja Joy vaikuttaa naiselta, jolla on hommat hanskassa. Alan jo innostua
tästä koulusta harjoittelupaikkana. Nyt vaan näyttää että Kampalan jakso jää
aiottua lyhyemmäksi. Toisaalta kehitysvammaisten kanssa en ole koskaan toiminut,
joten se voisi olla uusi ja opettavainen kokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti