Arki on rankkaa Mama Africalle

Miten pärjää ugandalainen siskomme kehitysmaassa?

Kansainvälisenä naistenpäivänä tämä kirjoitus on omistettu afrikkalaisille siskoillemme. Viime päivien ajan olen seurannut paikallisten naisten elämää Ugandan maaseudulla, Mpigissä. Elämä on tosiaan erilaista eri maailmankolkissa. Sen tajuaa vasta täällä kaukana, vaikka kotonakin on afrikkalaisia kontakteja. Parhaat terveiset etiopialaiselle ystävälleni Marialle, jos luet tätä blogia. Naistenpäivänä suomalainen nainen odottaa ainakin saavansa kukkia. Ugandassa miehen odotetaan kokkaavan naiselleen. Yllätys on että naistenpäivää vietetään täälläkin. Yritämme antaa myös keittäjällemme Julietille päivällä vapaata lounaan teosta naistenpäivän kunniaksi. Valitettavasti hän ei sitä hyväksy, vaan tulee töihin ja tekee ruoat neljälle majapaikkaan jääneelle. Kotiin olisi turhan pitkä matka kävellä ja omaa autoa tai ajokorttia hänellä ei ole.

Keittäjämme Juliet ja herkulliset tilapiat

Miten sitten voisimme tukea afrikkalaista siskoamme? Ugandassa naisten asemassa ja oikeuksissa on paljon parantamisen varaa. Tasa-arvoon miehen ja naisen välillä Afrikassa on vielä matkaa. Silti arki Afrikassa tuntuu pyörivän juuri naisten varassa.

Arki on rankkaa Mama Africalle

Vanhat traditiot istuvat ugandalaisessa kulttuurissa tiukasti. Niiden mukaan miehellä mahdollisimman paljon lapsia, jotka pitävät huolta kun vanhuus tulee. Kovin vanhaksi täällä ei tosin eletä, sillä keski-ikä täällä Ugandassa on 53 vuotta. Muutama vuosi sitten se oli vielä kymmenen vuotta vähemmän. Uskomatonta, mutta tilastojen mukaan tämä on totta. Ugandalaisen naisen lapsilukumäärä on keskimäärin 6,7 lasta. Perhesuunnittelu on täällä vielä lapsenkengissä. Naisille annetaan ehkäisyneuvontaa, mutta resurssit etenkin maaseudulla ovat vähäiset. On arvioitu, että jopa 25% teini-ikäisistä päätyy raskaaksi. Pitkien välimatkojen takia monia naisia eivät terveysneuvolat tavoita ja synnytykset tapahtuvat kotona.  Neuvoloiden ongelma on taas pätevän henkilökunnan puute sekä lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden pula. Naiset joutuvat usein turvautumaan laittomaan aborttiin. Neuvolassa opiskelijaa kehoitetaan olemaan kertomatta äidille tulevan lapsen sukupuolta, joka näkyy ultraäänikuvassa. Tytöt eivät ole niin toivottuja kuin pojat. Kuka huolehtii äitien henkisestä hyvinvoinnista. Sosiaalityöntekijöille olisi tilausta. Esimerkiksi Mpigin terveysasemalla synnytyksen jälkeen äiti, joka on synnyttänyt lapsensa kuolleena, jää nähdäkseni ilman kriisiapua. Varsinaista sosiaalityöntekijää täällä Mpigin terveysasemalla ei ole. Tilastot kertovat synkkää tarinaansa. Joka päivä kuolee Ugandassa 16 naista synnytykseen. Vuodessa tämä tarkoittaa lähes 6000 naista.

Annet-äiti ja pieni tyttövauva.

Kalagalan kylän tyttöjä palaamassa koulusta

Koulunkäynti ei ole itsestään selvyys

Ala-aste Ugandassa kestää seitsemän vuotta. Monilla naisilla on hädin tuskin takanaan edes näitä perusopintoja. Köyhissä perheissä opiskelu voi kaatua kustannuksiin, joita opiskelusta tulee. Esimerkiksi siihen, ettei ole varaa ostaa koulupukua tai tarvikkeita. Koulunkäynti ei ole itsestään selvyys.

"Tytöt yleensä aloittavat koulun, mutta keskeyttävät sen herkästi. Raskaus on hyvin yleinen keskeyttämisen syy. Perheen miehet eivät myöskään kannusta tyttöjä koulunkäyntiin, sillä tietämättömyys naisten oikeuksista on laajaa Ugandassa. Miehet pitävät naisia omaisuutenaan."Näin kertoo Brenda Namaganda, 24-vuotias toimittaja. Hänellä on takanaan kahden vuoden toimittajaopinnot, ja hän on ugandalaisittain erittäin koulutettu, sillä erityisesti maan naisten koulutustaso on heikko. "Tietämättömyys naisten oikeuksista on meillä suuri ongelma. Naisia kohdellaan kuin esineitä, raiskataan ja hakataan."

Koska Ugandan naiset eivät monestikaan käy koulua loppuun, heitä ei myöskään näy paljon työelämässä. Naisilla on Ugandassa äänioikeus ja he saavat äänestää vapaasti. Aktiivisesti politiikassa toimivia naisia on kuitenkin vain vähän eikä heidän asemansa ole kehuttava. Ugandassa toimii Mama FM –radioasema. Se on ensimmäinen naisten radioasema Afrikassa.  Mama FM lähettää ohjelmaa maan pääkaupungin Kampalan lähialueille sikäläisten heimojen kielellä.

Guavat poimitaan puusta naisvoimin

Naisten pankki luo toivoa paremmasta

Naisten pankki tukee naisia Afrikassa. Se rahoittaa erilaisia laina- ja säästöryhmiä. Säästö- ja lainaryhmät ovat ugandalainen versio kyläpankista. Suurin osa Naisten Pankin tukemista ryhmistä koostuu hiv-positiivisista naisista. Ryhmät ovat saaneet Naisten Pankin varoista keskimäärin noin 600 euron lisäpääoman sekä pienkotieläimiä ja/tai viljelykasvien siemeniä ryhmäprojektien käynnistämiseen. Tämän jälkeen ryhmiä on rohkaistu ja ohjattu itsenäisiin valintoihin oman toimintansa kehittämisessä.

Ryhmien yhteisprojektit ovat usein viljelyhankkeita. Peltoa viljellään yhteisesti. Sato myydään ja tuotolla kerrytetään ryhmän pääomaa, joka kiertää lainoina jäsenten keskuudessa. Yksittäisten jäsenten ottamat lainat käytetään oman perheen tulonhankintaan. Niillä esimerkiksi ostetaan lihotussikoja tai perustetaan pieniä kauppaliikkeitä. Ugandan Naisten Pankin hankkeet ovat osa laajempaa projektikokonaisuutta, joita toteuttaa Luterilaisen Maailmanliiton Ugandan maaohjelma. Hankkeiden avulla naiset saavat parempaa toimeentuloa ja toivon paremmasta tulevaisuudesta.

Harvinainen näky Afrikassa

Naistenpäivän nautintoja

Naistenpäivä on täällä monille vapaapäivä, myös meille opiskelijoille. Päivän kunniaksi lähdemme Kampalan Fairway-hotelliin uimaan ja ulos syömään intialaista ruokaa. Vaikka hotellin uima-allas on meille muzunguille halpa, 8000 shillinkiä (3 euroa), on se silti monelle paikalliselle, etenkin maalaiskylien naisille tavoittamaton unelma. Ilokseni kuitenkin huomaan, että altaalla on muzungujen lisäksi myös afrikkalaisia naisia, jotka näyttävät harjoittavan uimataitoaan.  Olisipa Mpigin kylässäkin uintimahdollisuus. Uima-allas tuntuu suorastaan luksukselle. Puhumattakaan että päivän ulkona syömiseen ja juomiseen uhrattaisiin noin kymmenen euroa. Monelle se olisi noin viidennes kuukauden palkasta. Kun teen ruokaostoksia Kampalassa suuressa Nakumatt-tavaratalossa , huomaan että tuhlasin yhdessä päivässä ugandalaisen sairaanhoitajan kuukauden palkan. Mutta puolustuksekseni haluan kertoa. Mpigin kylässä ei ole saatavilla juustoa, jäätelöä tai jogurttia, viinistä puhumattakaan. Joskus on siis pakko tuhlata.