Miten pärjää ugandalainen siskomme
kehitysmaassa?
Kansainvälisenä
naistenpäivänä tämä kirjoitus on omistettu afrikkalaisille siskoillemme. Viime
päivien ajan olen seurannut paikallisten naisten elämää Ugandan maaseudulla, Mpigissä.
Elämä on tosiaan erilaista eri maailmankolkissa. Sen tajuaa vasta täällä
kaukana, vaikka kotonakin on afrikkalaisia kontakteja. Parhaat terveiset etiopialaiselle
ystävälleni Marialle, jos luet tätä blogia. Naistenpäivänä suomalainen nainen
odottaa ainakin saavansa kukkia. Ugandassa miehen odotetaan kokkaavan
naiselleen. Yllätys on että naistenpäivää vietetään täälläkin. Yritämme antaa
myös keittäjällemme Julietille päivällä vapaata lounaan teosta naistenpäivän
kunniaksi. Valitettavasti hän ei sitä hyväksy, vaan tulee töihin ja tekee ruoat
neljälle majapaikkaan jääneelle. Kotiin olisi turhan pitkä matka kävellä ja
omaa autoa tai ajokorttia hänellä ei ole.
Keittäjämme Juliet ja herkulliset tilapiat |
Miten sitten voisimme tukea
afrikkalaista siskoamme? Ugandassa naisten asemassa ja oikeuksissa on paljon
parantamisen varaa. Tasa-arvoon miehen ja naisen välillä Afrikassa on vielä
matkaa. Silti arki Afrikassa tuntuu pyörivän juuri naisten varassa.
Arki on rankkaa Mama Africalle
Vanhat traditiot istuvat
ugandalaisessa kulttuurissa tiukasti. Niiden mukaan miehellä mahdollisimman
paljon lapsia, jotka pitävät huolta kun vanhuus tulee. Kovin vanhaksi täällä ei
tosin eletä, sillä keski-ikä täällä Ugandassa on 53 vuotta. Muutama vuosi
sitten se oli vielä kymmenen vuotta vähemmän. Uskomatonta, mutta tilastojen mukaan
tämä on totta. Ugandalaisen naisen lapsilukumäärä on keskimäärin 6,7 lasta. Perhesuunnittelu
on täällä vielä lapsenkengissä. Naisille annetaan ehkäisyneuvontaa, mutta
resurssit etenkin maaseudulla ovat vähäiset. On arvioitu, että jopa 25%
teini-ikäisistä päätyy raskaaksi. Pitkien välimatkojen takia monia naisia
eivät terveysneuvolat tavoita ja synnytykset tapahtuvat kotona. Neuvoloiden ongelma on taas pätevän
henkilökunnan puute sekä lääkkeiden ja ehkäisyvälineiden pula. Naiset joutuvat
usein turvautumaan laittomaan aborttiin. Neuvolassa opiskelijaa kehoitetaan
olemaan kertomatta äidille tulevan lapsen sukupuolta, joka näkyy
ultraäänikuvassa. Tytöt eivät ole niin toivottuja kuin pojat. Kuka huolehtii
äitien henkisestä hyvinvoinnista. Sosiaalityöntekijöille olisi tilausta.
Esimerkiksi Mpigin terveysasemalla synnytyksen jälkeen äiti, joka on
synnyttänyt lapsensa kuolleena, jää nähdäkseni ilman kriisiapua. Varsinaista sosiaalityöntekijää täällä Mpigin terveysasemalla ei ole. Tilastot kertovat synkkää tarinaansa. Joka
päivä kuolee Ugandassa 16 naista synnytykseen. Vuodessa tämä tarkoittaa lähes
6000 naista.
Annet-äiti ja pieni tyttövauva. |
Kalagalan kylän tyttöjä palaamassa koulusta |
Koulunkäynti ei ole itsestään selvyys
Ala-aste Ugandassa kestää
seitsemän vuotta. Monilla naisilla on hädin tuskin takanaan edes näitä perusopintoja.
Köyhissä perheissä opiskelu voi kaatua kustannuksiin, joita opiskelusta tulee.
Esimerkiksi siihen, ettei ole varaa ostaa koulupukua tai tarvikkeita. Koulunkäynti ei ole itsestään selvyys.
"Tytöt yleensä aloittavat
koulun, mutta keskeyttävät sen herkästi. Raskaus on hyvin yleinen
keskeyttämisen syy. Perheen miehet eivät myöskään kannusta tyttöjä koulunkäyntiin,
sillä tietämättömyys naisten oikeuksista on laajaa Ugandassa. Miehet pitävät
naisia omaisuutenaan."Näin kertoo Brenda Namaganda, 24-vuotias toimittaja.
Hänellä on takanaan kahden vuoden toimittajaopinnot, ja hän on ugandalaisittain
erittäin koulutettu, sillä erityisesti maan naisten koulutustaso on heikko. "Tietämättömyys
naisten oikeuksista on meillä suuri ongelma. Naisia kohdellaan kuin esineitä,
raiskataan ja hakataan."
Koska Ugandan naiset eivät
monestikaan käy koulua loppuun, heitä ei myöskään näy paljon työelämässä.
Naisilla on Ugandassa äänioikeus ja he saavat äänestää vapaasti. Aktiivisesti
politiikassa toimivia naisia on kuitenkin vain vähän eikä heidän asemansa ole
kehuttava. Ugandassa toimii Mama FM –radioasema. Se on ensimmäinen naisten
radioasema Afrikassa. Mama FM lähettää
ohjelmaa maan pääkaupungin Kampalan lähialueille sikäläisten heimojen kielellä.
Guavat poimitaan puusta naisvoimin |
Naisten pankki luo toivoa paremmasta
Naisten pankki tukee naisia
Afrikassa. Se rahoittaa erilaisia laina- ja säästöryhmiä. Säästö- ja lainaryhmät ovat
ugandalainen versio kyläpankista. Suurin osa Naisten Pankin tukemista ryhmistä
koostuu hiv-positiivisista naisista. Ryhmät ovat saaneet Naisten Pankin
varoista keskimäärin noin 600 euron lisäpääoman sekä pienkotieläimiä ja/tai
viljelykasvien siemeniä ryhmäprojektien käynnistämiseen. Tämän jälkeen ryhmiä
on rohkaistu ja ohjattu itsenäisiin valintoihin oman toimintansa
kehittämisessä.
Ryhmien yhteisprojektit ovat usein
viljelyhankkeita. Peltoa viljellään yhteisesti. Sato myydään ja tuotolla
kerrytetään ryhmän pääomaa, joka kiertää lainoina jäsenten keskuudessa.
Yksittäisten jäsenten ottamat lainat käytetään oman perheen tulonhankintaan.
Niillä esimerkiksi ostetaan lihotussikoja tai perustetaan pieniä
kauppaliikkeitä. Ugandan Naisten Pankin hankkeet ovat osa laajempaa
projektikokonaisuutta, joita toteuttaa Luterilaisen Maailmanliiton Ugandan
maaohjelma. Hankkeiden avulla naiset saavat parempaa toimeentuloa ja toivon
paremmasta tulevaisuudesta.
Harvinainen näky Afrikassa |
Naistenpäivän nautintoja
Naistenpäivä on täällä
monille vapaapäivä, myös meille opiskelijoille. Päivän kunniaksi lähdemme Kampalan
Fairway-hotelliin uimaan ja ulos syömään intialaista ruokaa. Vaikka hotellin
uima-allas on meille muzunguille halpa, 8000 shillinkiä (3 euroa), on se silti
monelle paikalliselle, etenkin maalaiskylien naisille tavoittamaton unelma. Ilokseni
kuitenkin huomaan, että altaalla on muzungujen lisäksi myös afrikkalaisia
naisia, jotka näyttävät harjoittavan uimataitoaan. Olisipa Mpigin kylässäkin uintimahdollisuus.
Uima-allas tuntuu suorastaan luksukselle. Puhumattakaan että päivän ulkona
syömiseen ja juomiseen uhrattaisiin noin kymmenen euroa. Monelle se olisi noin
viidennes kuukauden palkasta. Kun teen ruokaostoksia Kampalassa suuressa
Nakumatt-tavaratalossa , huomaan että tuhlasin yhdessä päivässä ugandalaisen
sairaanhoitajan kuukauden palkan. Mutta puolustuksekseni haluan kertoa. Mpigin
kylässä ei ole saatavilla juustoa, jäätelöä tai jogurttia, viinistä
puhumattakaan. Joskus on siis pakko tuhlata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti