Sunnuntaikommelluksia

Ihana enkelinpasuuna kasvaa luonnossa

Guavamatoja

Sunnuntai on tämän viikon ainoa vapaapäivä. Eilinen meni tutustuessa Masakaan, seuraavaan harjoittelukohteeseemme. Otamme siis rennosti ja nukumme pitkään. Aamiaista syödään viikonloppuisin vasta yhdeksältä. Päätän herkutella eilen torilta ostamillani guava-hedelmillä. Kaivan hedelmät kätköistäni ja pilkon ananaksen kaveriksi. Hedelmä on vielä vähän raaka ja yksi siis saa riittää. Hyvä niin, sillä hetken päästä kuuluu kummia. Juliet-keittäjämme on tarkastellut hedelmiä ja päätellyt niiden keltaiseen vivahtavasta väristä, että niissä on matoja. Hän avaa hedelmät yksi kerrallaan ja sieltähän niitä löytyy. Meinaan saada slaakin. Nyt on saatava pikaisesti matolääkkeitä. Ollaan jo yhden kerran niitä otettu täällä. On tunne että tämäkään kerta ei jää viimeiseksi. Yäk… Katsotaan miten käy? Tuleekohan minusta kenties langanlaiha, jos mato kaihertaa elimistössäni. Inhottava ajatus. Ei edes tullut mieleen, että guavassa voisi olla matoja. Kuubassa syötiin niitä urakalla, enkä muista moista ongelmaa olleen.

Meillä kaikilla oli niin mukavaa

Nyt pitää saada muuta ajattelemisen aihetta. Lähdemme läheiseen Mpambiren kylään ostamaan Susannalle rumpua. Matkaa on noin viisi-kuusi kilometriä. Tuleepahan samalla lenkki. Jos oikein uuvutaan, voidaan tulla boda-bodan kyydissä pois. Tämä aamu on pilvinen ja ilma on raikas, juuri sopiva kävelyyn. Matkan varrella kasvaa valtavan isoja enkelinpasuunoita. Juuri niitä ihania valkoisia kelloja, joita olen yrittänyt pari kesää kasvattaa kotona. Huonolla menestyksellä, kaikki kolme kasviani paleltuivat talvella. Voi kun saisin nämä kasvit siirrettyä Suomeen, tai edes yhden. Täytyykin katsoa Valkealan Viherpeukaloiden sivuja, jospa taimia olisi tarjolla. Niitä on tosi vaikea löytää. 

Tyytyväinen Susanna ja uudet rummut 

 Rummuntekijöiden Mpambiressa

Mpambiren kylä on rummuntekijöiden kylä, Masaka-Kampala tien varrella. Rumpuja valmistetaan lehmän, vuohen ja myös käärmeennahasta. Viimeksi mainittu tosin on laitonta. Mpambiressa näkee rumpujen valmistuvan käsityönä pienissä pajoissa. Rumpuja on mustia, ruskeita ja vaaleasävyisiä, riippuen minkä eläimen nahka on kyseessä. Kannattaa vertailla työn laatua ja tietysti kokeilla miten rumpu soi. Hinnoissa on aina tinkimisen varaa. Susannan mukaan tarttuu dalmatialaista muistuttava rumpu 45 000 shillingin hintaan. Toinen rumpu irtoaa tosi edullisesti kahdellakymmenellä tuhannella. Yhteensä siis reilut 20 euroa kevenee kukkaro. Olemme oikein tyytyväisiä kauppoihin. Mietittäväksi jää vielä miten rummut saa pakattua lentokoneeseen. Mutta se on sitten sen ajan murhe. Itse jään vielä miettimään rummun ostoa sen kuljettamisen hankaluuden takia.

Sunnuntain madonsyönti ei jää ainoaksi kommellukseksi. Näytän keittäjämme Julietin pienelle pojalle valokuvia koneeltani. Poika haluaa ottaa ne äitinsä muistitikulle talteen. Ja niinhän siinä käy, että kun laitan tikun koneeseen, sieltä tulee kylkiäisinä joku virus. Tästä minua on toki varoitettu. Emme meinaa saada sitä poistettua. Kyllä harmittaa. Matoja ja viruksia ja vielä samana päivänä. Toisaalta asiat voisivat olla hullumminkin. Kukaan meistä ei ole saanut malariaa ja muutakaan vakavaa ei ole onneksi sattunut. TIA = this is Africa.

Tämän kun saisi kotiin