Afrikan kuningattaren Zambesilla

Zambesilla Bogien ja Hepburnin maisemissa

Auringonlaskun risteily Zambesi-joella Afrikan kuningattaren maisemissa. Voisiko olla parempaa illanviettoideaa.En ole ihan varma missä elokuva on kuvattu. Mielikuvissani se on juuri Zambesi-joki. Odotan vaan jostain mangrovepuskien seasta vanhan paatin puksuttavan joelle, kipparina iki-ihana Humprey Bogart. Elokuva on nähty moneen kertaan ja silti sen jaksaa aina katsoa uudestaan. Elokuva on kuvattu Itä-Afrikassa. Eletään ensimmäisen maailmansodan aikaa. Katharine Hepburn Rosien roolissaan on lähetystyöntekijä ja tiukka vanhapiika. Saksalaisten hyökätessä Itä-Afrikkaan Rosien pelastukseksi paikalle saapuu Afrikan kuningatar-vene ja sen rähjäinen kippari, jota näyttelee Bogie. Parin matkan varrella on monenlaisia kommelluksia, kannattaa katsoa, yllätyskoskia ja jättiläisiilimatoja ym. Vanhanajan seikkailuelokuva jättää hyvän mielen.

Elokuvan tekeminen 1950-luvun Itä-Afrikassa on taatusti ollut mielenkiintoinen prosessi. Hankalat luonnonolosuhteet ja näyttelijöiden elintavat hidastivat kuvauksia. Katharine Hepburn kirjoitti Afrikan ajastaan kirjan, jossa hän käsittelee elokuvan tekoa ja Bogien ja ohjaaja John Houstonin ryyppytuokioita. Kun muut paikalla olleet sairastuivat kuolemanvakavasti, näihin kahteen pöpöt eivät tarttuneet sitten millään. Syyn varmaan arvannettekin. Bogie ja Houston ottivat kuppia muidenkin edestä. Hepburnin kirja Kuinka menin Afrikkaan Bogartin, Bacallin ja Houstonin kanssa ja olin tulla hulluksi vie mukanaan Afrikan tunnelmiin.

Risteilyporukka on pieni ja tunnelma laivalla rento ja mukava. Kylmä valkoviini ja barbeque tekevät kauppansa. Samalla päästään vaihtamaan kokemuksia ja matkavinkkejä. Hipot eivät anna turistien häiritä kylpyjään Zambesilla. Pitkän aikaa ne ovat veden pinnan alla ja ilmestyvät sitten taas ihastuttamaan meitä veneessä olijoita. Myös krokotiili osuu reitillemme. Voi kun olisi joskus mahdollisuus risteillä Zambesillä pitempään ja seurata elämää joella ja sen varrella. Nukkua riippumatossa kannella ja nauttia Afrikan lämpimästä yöstä ja kuunnella luonnon ääniä. 

 

Aurinko laskee Zambesilla

Livingstonessa olisin viettänyt kernaasti pidemmänkin aikaa. Valitettavasti aikataulu on tosi tiukka. Illalla on palattava Lusakaan ja sieltä suoraan lentokentälle. Pari tuntia unta lentokentän kovalla penkillä ja sitten lennämme South African Airwaysilla Johannesburgin kautta Entebbeen (Kampalan lentokenttä). Ensimmäistä kertaa Sambiasta lähdettäessä meiltä kysytään keltakuumerokotuskorttia. Onneksi se on matkassa. Tuntuu hassulta lentää etelään, Etelä-Afrikkaan, kun Uganda on pohjoisessa. Suoria lentoja Lusakasta Entebbeen emme onnistu löytämään. Joburgin kentällä, kuten paikalliset kutsuvat, on leppoisa tunnelma. Yllättävän pienen oloinen lentokenttä, vaikka kai on maan suurin. Ihastuttavia Africa-kauppoja on useita ja kaikkea ihanaa ostettavaa olisi tarjolla. Itselle mukaan tarttuu norsu tiikerinsilmäkivellä. Jos Ridu luet tätä blogia, niin sinun antamasi sininen onnentuojanorsu on kestänyt mukana matkassa hyvin.