torstai 22. maaliskuuta 2012

Happea Mpigiin - 2,8 miljoonan ostoksilla



Kuinka kykenemme tekemään jotakin mahdotonta?
Innokkuutemme voimalla

-Paulo Coelho-

Leena odottamassa laitetta varastosta

Tänään on se päivä. Lähdemme Kampalaan ostamaan imulaitetta Mpigin terveysasemalle. Heti aamusta synnytysosaston ylihoitaja kätilö Fausta tulee majapaikkaamme. Hänellä on suuri huoli sydämellään. Sana ostosmatkasta Kampalaan on kiirinyt. Miksi ostamme imun, vaikka niitä on jo pari ennestään sairaalassa. Takavuosina suomalaiset opiskelijat ovat ostaneet kyseisen laitteen Mpigiin. Faustan toive on selkeä Oxygen concentrator – happilaite. Hän vakuuttaa meidät näyttämällä leikkaussalissa jo olemassa olevat imulaitteet. Synnytysosastolla on huutava pula happilaitteesta. Käymme heti aamusta myös synnärillä ja pohdimme asiaa. Molemmat laitteet ovat todella tarpeellisia. Olemme jo päätyneet imuun sen halvemman hinnan takia. Laitteita myy Kampalassa Medical Joint Store ja hinnat ovat pilvissä. Halvempi eli imulaite maksaa 2 350 000 eli noin 780 euroa. Happilaite maksaa lähes 2,8 miljoonaa ugandan shillinkiä eli noin 930 euroa. Summa tuntuu tähtitieteelliselle opiskelijan kukkarossa. Kierros synnytysosastolla vetoaa vahvasti tunteisiin. Juuri synnyttävien naisten ja vauvojen elämää haluaisimme helpotusta. Ensin meistä Faustan toiveeseen pehmenee Olli. Leena ja minä päädymme pian samaan ratkaisuun. 

Olli toimii kantomiehenä
Pienistä puroista kertyy suuri virta

Kämppikseni sairaanhoitajaopiskelija Leena on saanut lahjoituksena 380 euroa, sosionomiopiskelija Ollin työpaikka sponsoroi laitetta myös parilla sadalla eurolla. Minulla on käyttämättä vielä Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnan raha sata euroa. Kortensa kekoon kantaa myös aiemmin täällä vaihdossa ollut kaima Minna 50 eurolla. Soitto kotiin tuottaa myös 50 euroa. Pekka heltyy heti sponsoroimaan konetta. Lopulta meiltä puuttuu noin 150 euroa, jonka jaamme Leenan ja Ollin kanssa. Faustan toive ja päättäväisyys vie voiton. Hän on taistellut kuin naarastiikeri happilaitteen puolesta. Lähdemme hakemaan laitetta Kampalasta, milläs muulla kun ambulanssilla. Ollaan kuitenkin oikealla asialla. Samalla lava-ambulanssilla kuskataan täällä esimerkiksi ananaksia. Onneksi ambulansseja on kaksi ja toinen jää terveysasemalla päivystämään. Kysyn asiasta pari kertaa kuljettajaltamme Andrewilta. Olisihan se aika hurjaa, jos ambulanssia ja kuskia ei olisi paikalla tiukan paikan tullen, vaan se olisi muzunguja kyydissä Kampalassa. 


Kätilö Fausta on onnellinen uudesta happilaitteesta

2,8 miljoonan shillingin ostoksilla

Medical Joint Storessa homma meinaa kariutua alkuunsa siihen, ettei meillä ole Leenan kanssa kuvallisia henkilökortteja mukana. Onneksi Ollilla on ajokortti ja pääsemme sairaalatarvikemyymälään. Homma hoituu tunnissa. Ensin täytämme erilaisia lappusia. Sitten maksamme laitteen ja lopulta vain odotamme, että se tuodaan varastosta. Vähän jännittää, onko laite varmasti oikea. Kenellekään meistä se ei ole tuttu. On hurja olo ostaa jotakin niin kallista, kun en meinaa edes tajuta miten laitetta käytetään. Oxygen-laite on englantilainen ja sillä selittyy, että hinta on lähes Suomen tasoa. Vähän jännittää mitä sanoo tohtori Jubilee, joka odottaa meidän ostavat imulaitteen. Nyt on pakko vähän juhlia. Menemme intialaiseen ravintolaan kuljettajamme kanssa. Meille maistuu butter chicken ja valkosipulilla maustettu naan-leipä. Kuljettajamme toivoo jotakin paikallista ruokaa chapati-leivän kanssa.


Lohtuherkkuja Nakumatista

Kampalasta ei voi lähteä ilman pakollista Nakumatt-ostoskäyntiä. Koriin tarttuu taas tuoretta kurkkua, juustoa ja jogurttia. Niitä ei ole Mpigissä saatavissa. Kuljettaja on mukana kaupassa ja päivittelee kovin hintatasoa. Kauppa on ugandalaisille kallis, joskin siellä on kaupungin parhaat ostosvalikoimat. Ystäväni Juha jos luet tätä niin usko tai älä mutta täälläkin tehdään sherryä. Nimikään ei ole vaatimaton – Imperial cream. Sitä on pakko ostaa pikkupullo. Maku on - sanoisinko omaperäinen. Kotiin jääneille opiskelijoille on pakko viedä lohdutusherkkua ja se on tietysti jäätelö. Vähän jännittää sulaako 4 litran pakkaus tunnin ajomatkan aikana käsiin. Liikenneruuhkista kun ei aina tiedä. Toisena päivänä sama matka voi viedä pari kolmekin tuntia. Paluumatkalla kuskimme haluaa vielä näyttää meille Mulagon sairaalan. Se on kuulemma Ugandan parhaimpia.

Jätski on harvinaista herkkua Mpigissä

Onnenpäivä

Vastaanotto Mpigissä on iloinen. Kätilö Fausta tulee juoksujalkaa katsomaan konetta ja on yhtä hymyä. Onnen päivä erityisesti Mpigin synnytysosaston naisille ja henkilökunnalle. Juhlistamme asiaa vielä jäätelön voimin. Neljä litraa häviää alta aika yksikön. Jäätelö on tosiaan harvinaista herkkua Mpigissä. Täällä kun ei ole pakastealtaita missään.  Lämpimät kiitokset teille kaikille lahjaan osallistuneille. Laitteesta on varmasti paljon hyötyä tulevina vuosina synnytysosastolla. Se helpottaa äitien hengittämistä ja pienten vauvojen alkutaivalta. Mpigin terveysasemalla on huutava pula kaikesta, niin koneista, lääkkeistä kuin sairaalatarvikkeista. Laitehankinnat kariutuvat usein rahan puutteeseen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti