Seeprojen ja bumbien Lake Mburo

Viikonloppuvapaa ja edessä päivän retki Lake Mburon kansallispuistoon. Ei näytä lupaavalta. Herään aamuyöstä kovaan ukonilmaan. Sataa kaatamalla. Nyt on sadekausi toden teolla käynnistynyt. Huhtikuun on Ugandan sateisin kuukausi. Matkaan lähdetään silti. Olemme vuokranneet matatun ja kuljettajan Masakasta. Aamulla selviää, ettei kuski juurikaan puhu englantia. Lake Mburoon on noin puolen toista tunnin ajomatka Masakasta, joten retken voi tehdä päivässä. Vesisateesta huolimatta tunnelma on korkealla. Luotamme siihen, ettei sade kestä koko päivää.

Ensimmäiset seeprat tulevat vastaan jo ennen kuin olemme menneet kansallispuiston portista sisään. Ne tuijottavat meitä uteliaina tien vieressä. Sateessa kuvaaminen on hankalaa. Tämä on hyvä aloitus päivälle. Liput kansallispuistoon maksavat 35 dollaria/henkilö. Kuljettaja ja auto verottaa jokaisen kukkaroa saman verran lisää. Täällä on hinnat dollareissa tai shillingeissä. Jos suunnittelet matkaa Itä-Afrikkaan, kannattaa ehdottomasti ottaa dollareita mukaan. Olemme oppineet kantapään kautta, että dollarit olisivat käypää matkavaluuttaa.

Lake Mburosta puuttuvat suosituimmat safarieläimet. Täällä ei näe norsuja, leijonia tai kirahveja. Virtahepoja ja krokotiileja sen sijaan asustaa puiston järvessä. Järven rannalta voi vuokrata veneen, jotta pääsee ihailemaan näitä veden asukkeja. Harvinaisia Elandin antilooppeja tavataan täällä, samoin kuin topeja ja impaloita. Leijonakuninkaasta tuttu villisika eli bumba on vallannut kansallispuiston. Niitä on joka puolella, myös järven rannalla olevan ravintolan pihalla. Bumbat ahmivat ruohoa turisteista välittämättä. Menen liian lähelle kuvaamaan eläintä ja silloin se ärähtää minulle. Hyvä ettei kamera putoa kädestä. Villisika kärsineen on hupaisa näky.

Kuvan bumba taitaa olla vanha herrasmies parrasta paatellen

Apinoita loikkii puissa ja maassa. Ne eivät paljoa turisteista perusta. Olisipa mukana banaaneja, joilla niitä voisi houkutella lähemmäksi. Red Chilli-hostellin kesyt apinat hakevat ruoan kädestä. Ne rakastavat erityisesti mangoja ja banaaneja.  Lake Mburon maisemaa hallitsevat akaasiapuut. Maaperä on kosteampaa kuin Queen Elizabethin puistossa. Ruohonsyöjille riittää evästä, ihme juttu että täällä ei ole kirahveja. Niitä tapaa ainoataan pohjois-Ugandan puistoissa. Buffalolaumoja on myös evästämässä ruohotasangolla. Maan kansallislintu kruununkurki pöyhistelee pienen lammikon reunalla ylpeän näköisenä. Sama lintu on Ugandan lipussa ja vaakunassa.

Ugandan komea kansallislintu

Eniten olen itse odottanut näkeväni seeproja. Tämä on ainoa paikka Ugandassa, jos niitä haluaa nähdä. Odotus palkitaan. Suuria laumoja ei ole näköpiirissä, mutta kohtaamme muutaman seepran ryhmiä useaan kertaan. Seeprat ovat Burchellin seeproja rodultaan. Täällä olisi mainio ratsastusmahdollisuus seeprojen keskellä. Tämä varmaan ilahduttaisi pikkusiskoani ja montaa muuta hevosnaista. Tunti hevosen selässä maksaa 30 dollaria. Iltapäivällä meitä ilahduttaa jo auringonpaiste. Sää täällä muuttuu nopeasti. Mustavalkoraidalliset turkit kiiltävät auringossa, kun seeprat kirmailevat iloisena savannilla. Sateisesta aamusta huolimatta päivästä tuli loistava.