keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Miesten osastolla

Leena hellii pikkupotilaita
Kylpyhetki osastolla
Olemme saaneet tehtäväksi kiertää sairaalan eri osastoja ja etsiä apua tarvitsevia ihmisiä. Aloitamme toisen sosionomiopiskelijan Ollin kanssa aamulla käymällä tervehtimässä paria jo aiemmin tulkin välityksellä jututtamaamme naista. Kun yhteistä kieltä ei ole, jää juttu tosiaan lyhyeen, hyvän huomenen toivotukseen ja voinnin kyselyyn. Jatkamme miesten osastolle. Nyt meillä käy hyvä tuuri. Saamme opastajaksemme tarmokkaan oloisen Florencen. Mikä parasta, hän puhuu selkeää englantia. Aina tämä ei ole itsestään selvyys. Ugandan englannissa on erikoinen tapa ääntää. Esimerkiksi r-kirjain äännetään usein ällänä. Kestää tosiaan pitkän aikaa päästä kärryille kielen suhteen. Kuullun ymmärtäminen on vaikeinta. Osaston potilaista vain pieni osa puhuu englantia. Valtaosa puhuu äidinkielenään lugandaa. Swahilia täällä kuulee tosi harvoin.
Miesten osastolla onnettomia tapauksia riittää. Liikuttavaa on tavata 27-vuotias poika, jolta jalka on amputoitu. Poika on tipahtanut nuorena puusta, halvaantunut ja astunut tunnottomalla jalalla tuleen. Jalka on tulehtunut niin pahoin, että amputaatio on jäänyt ainoaksi vaihtoehdoksi. Poika elää isoäitinsä taloudessa. Isä on kuollut auto-onnettomuudessa ja äiti ja sisko menehtyneet aidsiin. Koulunkäynti on jäänyt vähiin. Pojalla on takana viisi vuotta peruskoulua. Hän on myös opiskellut räätälin ammattiin avustusjärjestön tukemana. Ompelutaito on olemassa, jostakin pitäisi saada käsikäyttöinen ompelukone. Räätälin ammatilla voisi päästä kiinni säännöllisiin omiin tuloihin. 
Sairaanhoitajaopiskelijat Rebekka ja Tatjaana työssään osastolla
Osastolla on myös toinen nuori mies. Hänen tilanteensa on huomattavasti kurjempi. Genitaalialueelle levinnyt tulehdus on tuhonnut pojan sukupuolielimet ja edessä on kamala ratkaisu, amputaatio. Kyseessä on todellinen kriisitilanne. Pojan isä on sairaalassa mukana tukena. Tälläista ei voinut edes kuvitella näkevänsä. Amputaatiota ei voida tehdä täällä sairaalassa, vaan poika siirretään Mulagon sairaalaan Kampalaan operaatiota varten. Poika on myös HIV-positiivinen. Saamme kuulla, että Masakan HIV-prosentti on lähes uskomattoman oloinen 80 prosenttia. Ahdistava ajatus.
Lähihoitajaopiskelija Hanna työssään
Sairaalan yhteydessä on Uganda Cares-klinikka. Siellä tehdään HIV-testejä ja annetaan neuvontaa asiakkaille. Erityisesti odottavat äidit ovat avainasemassa. Heitä neuvotaan toimimaan niin, ettei HIV siirtyisi vauvaan. Vaikeinta HIV-klinikalle tulo miehille. Monet tulevat aivan viime hetkillä ja ovat tosi huonossa kunnossa. Usein mitään ei ole enää tehtävissä.
Tämä lintu kuuluu sairaalan vakiokalustoon


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti