Mpigin enkeli Angel

Tomas nauttii keinumisesta

Home of Hope and Dreamsin hollantilainen"äiti"Gini

Jolene on taitava tyttö hyppäämään narua

Haluamme Leenan kanssa käydä vielä kerran Mpigissä tervehtimässä tuttuja ja erityisesti Giniä ja orpokodin väkeä. Samalla reissulla teemme vierailun Mudumaan tapaamaan Leenan kummiperhettä. Matka Masakasta vie pari tuntia. Vastaanotto orpokodissa on riemastuttava. Lapset huutavat innoissaan ja mikä mukavinta. He muistavat meidät nimeltä, vaikka aikaa on kulunut jo kuukausi. Tein Mpigin jaksolla muutaman päivän harjoittelun tässä orpokodissa. Täältä on monta mukavaa muistoa. Kotia lapsille pyörittää hollantilainen Gini. Vanhimmilla lapsilla on lomaviikko, joten kaikki 13 lasta ovat kotona ja meno sen mukainen. Kolme onnekasta pääsee mukaamme Mudumaan. Arvaatte varmaan mikä harmi ja itku syntyy, kun kaikki eivät pääse mukaan reissuun.

Jasmin on päivän aurinko

Ethan tykkää kovasti Marimekosta ja helmien askartelusta

Haluamme Leenan kanssa käydä vielä kerran Mpigissä tervehtimässä tuttuja ja erityisesti Giniä ja orpokodin väkeä. Samalla reissulla teemme vierailun Mudumaan tapaamaan Leenan kummiperhettä. Matka Masakasta vie pari tuntia. Vastaanotto orpokodissa on riemastuttava. Lapset huutavat innoissaan ja mikä mukavinta. He muistavat meidät nimeltä, vaikka aikaa on kulunut jo kuukausi. Tein Mpigin jaksolla muutaman päivän harjoittelun tässä orpokodissa. Kotia lapsille pyörittää hollantilainen Gini. Vanhimmilla lapsilla on lomaviikko, joten kaikki 13 lasta ovat kotona ja meno sen mukainen. Kolme onnekasta pääsee mukaamme Mudumaan. Arvaatte varmaan mikä harmi ja itku syntyy, kun kaikki eivät pääse mukaan reissuun. Onneksi on lohtutikkareita.

Kristina pitää huolen ulkokeittiössä että evästä riittää talossa

Muduman reissulla tapaamme myös miehen, jonka toimitimme sairaalaan omasta pihastaan. Toiveikkaana mies kyselee, onko meillä mukana lääkkeitä hänelle. Reissun tarkoitus on tutustuttaa Gini ja Muduman perhe toisiinsa. Leenan ajatus on toimia kummina perheelle ja apu toimitetaan Ginin kautta. Perheen ykköshuoli on lasten koulunkäynti, vaatteet ja kengät. Monet lapset kulkevat maalla  paljasjaloin, kun kenkiin ei ole varaa. Koulunkäynti voi tyrehtyä koulupuvun tai koulutarvikkeiden puutteeseen. Valtion koulu on ilmainen, mutta kukaan ei haluaisi laittaa lapsiaan sinne.

Leenan kummiperhe Mudumasta

Näkemiin muzungut

Menomatkalla Mudumaan Gini saa puhelun. Poliisilaitokselta soitetaan ja tarjotaan hoitoon kahden päivän ikäistä vauvaa. Orpokodissa on paikat täynnä, mutta vauva päätetään silti ottaa. Tyttövauva on jätetty koulun vessaan ja on surkeassa kunnossa. Vauvan äiti on 16-vuotias tyttö, jonka tukena ei ole ketään. Tytön äiti ei suostu auttamaan ja lapsen isä on lähtenyt kuvioista. Ei ole ketään kenen puoleen kääntyä. Siksi tyttö päätyy onnettomaan ratkaisuun. Täällä on koulujen loma-aika, joten tyttö arvelee, ettei vauvaa löydettäisi. Kun käymme poliisilaitoksella Mpigissä, lastensuojelun nainen kertoo käyneensä tytön kodissa. Siellä ei ole mitään ruokaa ja tyttö on itsekin nälkäkuoleman partaalla. Surullinen tarina, mutta ei mitenkään harvinainen Ugandassa. Naisille ei ole tarjolla turvakotia ja jos oma  perhe kääntää selän, olet todella yksin asian kanssa. Vauva on viety Mpigin terveysasemalla äitiysosastolle. Niin palaamme siis meille kovin tutulle osastolle hakemaan vauvaa. Sillä on matoja ja kunto on heikko, mutta onneksi tyttö on muuten terve. Nyt on Ginin perhekodissa 14. lapsi. Mietimme tytölle nimeä, osastolla joku on ehtinyt ristiä hänet Noeliaksi. Siitä tulee ihan joulu mieleen. Harmillinen juttu on että Mpigissä kaupasta on loppunut äidin maidonkorvike. Tämän vuoksi Gini joutuu ajamaan vielä illalla Kampalaan hakemaan maitoa. Saan myöhemmin Giniltä viestin, että Leenan nimiehdotus Angel on mennyt läpi. Angel Kirabo tarkoittaa enkeliä ja lahjaa. Sopii tytölle hyvin. Olipa aikamoisen liikuttava päivä myös meille. Kerrankin asiat tapahtuivat nopeasti Afrikassa ja vauva sai uuden kodin. Kiitos lämminsydämiselle Ginille hyvästä työstä Ugandan lapsien auttamiseksi.


Ginin hollanninkielinen kotisivu:


www.homeofhopeanddreams.com

Käykää tutustumassa!

Pieni Angel-tyttö saa uuden kodin

Orpokodin naiset Gini ja Juliet hakivat uuden tulokkaan Angelin kotiin

Uuden elämän alkuun

Sairaalan sosiaalityössä eteemme tulee tapaus, jota ei toivoisi koskaan kenenkään kokevan. Perheessä on yksinhuoltajaäiti ja kolme tytärtä, 12-, 11- ja 3-vuotiaat. Äiti elättää perheen tekemällä maataloustöitä puutarhoilla. Perheen vanhin tytär joutuu raiskauksen ja pahoinpitelyn uhriksi. Perheen kotina oleva vuokra-asunto ryöstetään ja hajotetaan. Tästä alkaa kamala pyöritys. Rahaton perhe tulee Masakan sairaalaan hakemaan apua. Lääkäri tekee tarvittavat tutkimukset ja antaa todistuksen tapahtuneesta. Sosiaalihoitajalta ei juurikaan apua tilanteessa heru. Me opiskelijat olemme itsekin aika järkyttyneitä tilanteesta. Etenkin kun joudumme tytön kanssa odottamaan HIV-testin tuloksia. Uganda Cares HIV-klinikka toimii sairaalan yhteydessä, joten testaaminen käy nopeasti. On kamalaa kuulla, että tyttö on saanut HIV-tartunnan. Lapsen elämä on pilattu. Lääkitys aloitetaan heti ja se on ilmainen. Mutta miten tukea tyttöä ahdistavassa tilanteessa. Täällä ei ole mitään vertaistukiryhmiä. Perhe jää tavallaan yksin surunsa kanssa. Meitä tapaus koskettaa kovasti. 

Haemme apua Ugandan Human Rightsin toimiston kautta. Rahallista apua ei täältäkään heru, mutta tukea edessä olevaan oikeudenkäyntiin on odotettavissa. Perheen äiti ottaa kopioita kaikista mahdollisista papereista. Niillä kun kuuluu olevan tapana kadota ennen oikeudenkäyntiä. Jos ei ole poliisin- ja lääkärintodistuksia leimoineen, ei ole koko juttua, kertoo meille Human Rightsin paikallisjohtaja. Kopioiden ottaminen kävelyttää äitiä monta kilometriä, mutta ne on saatava turvaksi. Raiskaaja on saatava oikeuden eteen vastaamaan teostaan. Äidin huoli on valtava. Leima-asia on saanut jo sosionomiopiskelijoiden sapen kiehahtamaan. Sosiaalihoitaja vaatii varattomilta asiakkailta 10000 shillingin maksua. Olemme jo antamassa rahan, kunnes Susannan kanssa alamme epäillä asiaa. Tämähän on valtion ylläpitämä sairaala. Jäävätkö siis kaikki varattomat ilman leimaa. Leima tuntuu täällä olevan yhtä tärkeä kuin Venäjällä. Ilman sitä papereilla tai todistuksilla ei ole mitään arvoa. Tarvitaan paikalle lääkäri, joka ärähtää sosiaalihoitajalle. Leima irtoaakin ihmeen helposti, eikä sitä veloiteta edes opiskelijan rahapusseista. Sosiaalihoitajan kanssa adrenaliini nousee pakostakin.  Hänen ehdotuksensa perheen tilanteessa on maalle muuttaminen ja maataloustöihin hakeutuminen. Äiti haluaa lastensa saavan paremman elämän. Tästä häntä ei todellakaan voi syyttää. Koulutus on avain parempaan tulevaisuuteen ja sen arvon tämä äiti tuntuu hyvin ymmärtävän. Jokainen toivoo lapselleen parasta.

Susanna avaa oven uuteen kotiin

Kylän lapset ihmettelemässä muzunguja

Kun äiti ja lapset lähtevät sairaalasta on omaisuus yhdessä pahvilaatikossa ja kahdessa nyytissä. Lähdemme yhdessä saattamaan heitä kylään, jossa äidin ystävä asuu. Perhe menee väliaikaisesti ystävän luo maataloon. Keskimmäinen tytöistä on ollut ystäväperheen luona koko ajan. Käymme samalla katsomassa vanhaa kotia. Se on siivottomassa kunnossa. Mitä ei ole viety on tuhottu silpuksi maahan. Ankea paikka.

Onneksi perheen äidillä on tarmoa jatkaa eteenpäin. Keräämme opiskelijaporukalla pienen pesämunan äidille ja osa meistä ostaa käytännön tavaroita, kuten astioita ja liinavaatteita. Susanna ottaa perheen sydämen asiakseen. Hän avaa äidille pankkitilin ja perheestä tulee hänen kummiperheensä. Olemme mukana pankissa avaamassa tiliä. Tilinavaus täällä maksaa viisi euroa, lisäksi pitää olla 20 000 shillingin eli noin kuuden euron talletus. Pienistä summista on täällä kaikki kiinni. Lähdemme myös katsomaan uutta kotia. Kahden huoneen asunto irtoaa 70 000 shillingillä (noin 22 euroa) kuukaudessa. Uusi koti odottaa perhettä. On ihanaa nähdä ilo äidin ja lasten silmissä. Paljon puuttuu vielä, mutta oma koti on aina oma koti, eikä tarvitse olla kenenkään nurkissa kolmen lapsen kanssa.Onneksi äidillä oli ystävä, joka majoitti tilapäisesti perheen. Äidin toive on saada säännöllinen työpaikka ja puhelinliittymä, joka helpottaisi käytännön asioiden hoitoa. Naisen elämä ei tosiaan ole helppoa Afrikassa.

Aina bodaan kolme mahtuu

Fort Portalissa

Fort Portal on Ugandan kauneimpia kaupunkeja. Näin ainakin väittää Lonely Planet. Kaupunki osuu sopivasti reitillemme matkalla Kampalaan. Kaupungin lähitienoot ovat teenviljelysaluetta ja valtavan kokoiset vehreät teeplantaasit avautuvat valtatien molemmin puolin. Uganda on Afrikan suurimpia teentuottajamaita.

Teeviljelmä matkalla Fort Portaliin

Matkan varrella joudun auttamaan ojaan suistunutta banaanilastissa oleva polkupyörää. Paino pyörässä on niin valtava, että ajaminen on mahdotonta.Matoke-ruokabanaani on paikallisten perusruokaa.

 

Rwenzori Travelleres Inn on turistien kantapaikka Fort Portalissa. Paikassa on hyvä ravintola ja yläkerran näköalabaari, jossa asiakkaita viihdyttävät kaksi puhuvaa jakopapukaijaa. Koleana päivänä maistuu mausteinen masala-tee. Pääsiäisen kunniaksi herkuttelemme lampaan sijaan vuohenliha

 Lihaostokset tehdään kadulla. Kuka on kuullut puhuttavan kylmäketjusta?

Herkulliset ananakset ja melonit myydään polkupyörästä suoraan asiakkaille.

Ugandan väestöstä noin 12% on muslimeja. Komeija moskeija sijaitsee Fort Portalin keskustassa.

Unelmieni talo Minun Afrikkani-tyyliin. Mistähän löytyisi rahat tämän autiotalon remonttiin.

Sitä voi ottaa rennostikin

Onko tämä hotelli?

Valkoisen talon vieraina (kuvamuistoja lomaviikolta)

Kerrankin valkoisessa talossa

Valkoisen talon sisäkkö työssään

Paluumatkalla Ishashasta suuntaamme kohti Rwenzori-vuoria. Aikomus mennä vaeltamaan vuorille tyrehtyy vesisateeseen. Pilvien verhoamat mahtavat Rwenzori-vuoret toimivat rajana Kongon kanssa. Siellä on Ugandan korkein huippu, Mount Stanley, joka on myös Afrikan kolmanneksi korkein vuori. Korkeimmat huiput ovat jatkuvasti lumen peitossa. Samanlaisia lumipeitteisiä huippuja Afrikassa ovat Kilimanjaro ja Mount Kenya. Rwenzorin kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintölistan kohteisiin.

Näin savustuu kala Kasesen kaupungissa

Valkoinen talo on hauskan niminen majapaikkamme Kasesessa. Olemme tyytyväisiä hinta-laatusuhteeseen. Mitä nyt vesi on vähissä suihkusta ja sähköt välillä poikki. Kasese toimii vuorikiipeilijöiden lähtökaupunkina. Sieltä järjestyy oppaat ja varustus. Läheisestä Kilemben kylästä, noin yhdeksän kilometrin päästä alkaa vuorille nousu. Sateisena päivänä me liftaamme Kilembeen. Matatu-busseja ei näy missään. Emme uskaltaudu vuoristoisella tiellä bodan kyytiin. Niinpä ainoa mahdollisuus on nostaa peukalo pystyyn ja menoksi. Rwenzori-vuorten maisemia ei ole suotta kehuttu.

Muistoja kaivosteollisuudesta Kilemben kylässä

Kilemben kaupunki oli pitkään yksi Ugandan kuparintuottajia. Kuparin maailmanmarkkinahinnan romahdettua 1980-luvulla kaivos suljettiin. Se vei toimeentulon ja työpaikat monilta kyläläisiltä. Asiantuntijat arvelevat, että Kilembessä riittää vielä valtavat määrät kuparia, jos sille on kysyntää tulevaisuudessa. Myöhemmin saamme kuulla uutisista, että kaivoksessa ollutta vesipumppua korjaamaan mennyt mies menehtyi, kun vesi tulvi kaivoskuiluihin.

Kirjoita tekstiä tai verkkosivuston osoite tai käännä asiakirja.

Peruuta

Karvahatulla on käyttöä sadepäivänä