Zanzibar kutsuu

Lento yli Kilimanjaron

Rantalomaa on tarkoitus viettää Zanzibarilla. Sinne lennämme Precision Airin siivin. Yhdensuuntainen lippu verottaa kukkaroa 190 euroa. Maitse aikaa menisi lähes kolme päivää Kampalasta. En ole koskaan kuullutkaan kyseisestä lentoyhtiöstä. Homma kuitenkin toimii mainiosti ja ajallaan. Välilasku tehdään Kilimanjarolla. Odotan kamera kädessä innokkaana että näen Afrikan legendaarisen lumihuippuisen vuoren. Haave ei kuitenkaan toteudu, on liian pilvistä. Kai sinne Kilille on vielä palattava ehkä vaelluksen merkeissä. No ehkä ensin pitää hankkia se vaelluskunto. Illaksi saavumme Dar es Salaamiin. Viime kerrasta Darissa on viisi vuotta, silloin olo oli kurjaakin kurjempi. Olin kovassa vatsataudissa ja heikossa kunnossa. Tehtiin matka Tahmeed-yhtiön bussilla Mombasasta ja sen matkan muistan lopun ikäni. Huijaritaksikuskit ja rikkimenneet bussit 36 asteen kuumuudessa eivät jättäneet kovin hyviä muistoja tästä kaupungista. Viisumistakin maksoimme silloin euroilla ylihintaa, kun rajalla ei ollut mukamas vaihtorahoja. Tällä kertaa Dar on meille suopeampi. Viisumi hoituu nopeasti lentokentällä 50 dollarin hintaan. Dollarit ovat tosiaankin euroja käyttökelpoisempia Itä-Afrikassa. Majoitumme Safari Innissä tosi edullisesti. Illalla maistuu takuuvarma intialainen ruoka. Dar es Salaam ei todellakaan ole nimensä mukaisesti rauhan tyyssija. Kaupunki on vilkas afrikkalainen satamakaupunki, jossa vilskettä ja yrittäjää joka lähtöön riittää.

 Sulttaaneiden Zanzibar

Aamulla aikaisin takaisin kentälle ja lento Zanzibariin alkaa. Se on vielä lyhyempi kuin Tukholman väli. Vajaassa puolessa tunnissa olemme perillä Zanzibarin saarella. Se on yhtä ihana kuin muistoissani, vihreys ja maisemat tuovat mieleen jotenkin Intian Goan. Jatkamme suoraan kentältä Jambianin kylään, jonne ajomatkaa tulee tunnin verran. Taksin kanssamme jakaa kreikkalainen uutistoimittaja Vicki, joka alkaa heti puhua Olli Rehnistä, kun kuulee että olemme Suomesta. Me vastaavasti kerromme tulevamme samasta kaupungista EU-komissaarin kanssa. Mbuyni Beach Villagen olen varannut netin kautta. Majoitus on rannalla viihtyisissä bungaloweissa. Hotelli on viihtyisä ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Moskiittoverkon alla uni tulee Intian valtameren aaltoja kuunnellen. Rannan riippumatto toimii hiusten kuivaajana, tuulessa tukka kuivaa alta aikayksikön. Rannalla tulee luettua uudestaan Anna-Leena Härkösen loistava Ei kiitos. Jambianin ranta ei vedä vertoja pohjoisen Nungwille. Läheisiin kyliin Pajen ja Jambianin kalastajakyliin voi tehdä päiväkävelyn. Rannalla on erikoisen näköisiä viritelmiä, eräänlaisia aitauksia, joissa paikalliset naiset viljelevät merilevää. Sitä menee kuulemma Japaniin valtavia määriä. Levä tuo elannon monille paikallisille perheille. Rannalta löytää mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Yhtenä päivänä huomaamme istuvamme kapteeni Cookin kotiravintolassa, ruoka on tosi hyvää. Erityisesti kala ja äyriäiset ovat saaren herkkuja. Rapuja kookoskastikkeessa, voisiko olla houkuttelevampaa ateriaa.

Lähtökommelluksia

KAMPALA KUTSUU - Lähtökommelluksia

Laukut on pakattu ja on kauan odotettu Afrikkaan lähdön aika. Naisella, jolta kampa on aina hukassa, on kerrankin oikea suunta, Kampala. Lähtökommellukset alkavat heti. Vastikään  Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi rankattu Turkish Airlines jättää meidät Helsinkiin. Lennot Istanbuliin on lumisateen takia peruttu. Meille vaihdetaan tilalle Brussel Airlines, joka ei myöskään toimi. Lentopaikkoja välillä Bryssel-Entebbe (Kampala) ei yksinkertaisesti ole paikkoja vapaana. Edessä on siis yö Helsingissä lentokenttähotellissa. Vähän harmittaa ja aamulla harmittaa vielä enemmän, kun meille selviää, ettei British Airwaysin ruumassa voi viedä kuin 23kg henkilö. Turkkilaisilla raja on 30kg. Molempien laukut on tietysti pakattu täyteen. Lisämaksua ylimääräisestä menee 48euroa.  Ei auta selitykset avustustavaroista, kun kyseessä on British Airwaysin "rauta" (lentokenttävirkailijan sanonta kentällä). Aina oppii näköjään jotakin uutta, vaikka lentokenttäslangia. Yksi laukuista on pakko jättää lentokentän vessaan ja sulloa osa naisten vaatteista roskiin. Raivostuttavaa. British Airways vie meidät kuitenkin mallikkaasti Entebbeen. Saavumme illalla ja Red Chilli-hostellin taksikuski noutaa meidät kentältä. 

Red Chillin mökkimajoitus Kampalassa

Värikkäät helmet valmistuvat Caring Handsin pajassa

CARING HANDS

 Hyvin nukutun yön jälkeen aion aamu-uinnille. On outoa tehdä pakkasten keskeltä hyppäys kesään. Lämmin ilma ja vehreä puutarha tuovat suuren nautinnon. Red Chillin pikkuallas ei kuitenkaan houkuta virkistäytymään. Red Chillin pihalla hyppivät apinat. Täytyy olla tarkkana ettei vaeltele banaani kädessä pihassa. Se kun on apinoiden herkkua. Turistilta rosvotaan banaani oitis pois. Heti aamupäivästä Caring Handsin Milla hakee meidät tutustumaan projektiin ja saamme samalla vietyä tuliaiset, vauvan vaatteita ja TSL:n Mikkelin opintojärjestön lahjoittaman sata euroa naisten työpajaan. Caring Handsin työpaja tekee kierrätyskoruja mm. paperimassasta. Toiminta vaikuttaa hyvin organisoidulle. Olen kiinnostunut paikasta myös työharjoittelun merkeissä. Varastossa on kauniita erivärisiä helmiä valtavat määrät. Toivon oppivani tekemään niitä itsekin. 

Afrikan marketin houkutuksia

KAMPALA on kaukana

Odotukset Kampalasta ovat olleet korkealla. Sen on pakko olla viihtyisämpi kuin vaarallisen maineen saanut Nairobi tai tukahduttavan kuuma Dar es Salaam. Kaupunkia mainostetaan vehreäksi seitsemän kukkulan pääkaupungiksi. Kampalaan on vaikea ihastua ensi silmäyksellä. Kuumuuden lisäksi kaikkialla leijuu valtava pöly ja pakokaasut. Liikenneruuhkat ovat uskomattomia. Kaupungissa asuu lähes kolme miljoonaa ihmistä. Liikenne on yhtä kaaosta. Matatu-minibussien välissä puikkelehtivat boda-boda-moottoripyörätaksit ja autot. Lonely planetin mukaan moottoripyöräkolareissa kuolee kaupungissa viisi ihmistä päivässä. Myös kaupustelijat pyörivät liikenteen keskellä. Elanto on saatava. Myytävänä on kaikkea pikkutavaraa ja erityisesti puhelinaikaa eli air timea. Päätämme ajan säästämiseksi ottaa Kampala tourin paikallisen taksikuskin kanssa. Sillä seuraavana päivänä on tarkoitus lentää Sansibarille. Craft Africa markkinoilla voi tehdä ihastuttavia löytöjä, jos afrikkalaiset tavarat ovat omaan makuun. Onneksi näillä markkinoilla ei kaupan kiinalaista krääsää. Yksi päivän kohokohta on Nakumatt-supermarket. Tuhlaan oitis meille niin harvinaisiin herkkuihin, passion- ja guavahedelmiin. Ne maistuvat taivaallisilta.

GADDAFIN MOSKEIJASSA

Taksikuskin mielestä Kampalan ylpeydenaihe on moskeija, jonne hän väittää mahtuvan 50 000 henkilöä. Uskallan tätä epäillä, vaikka tilat ovat valtavat. Miehille ja naisille on erikseen omat rukouspaikat. Arvaatte varmaan kenellä on parhain tila. Meille puetaan kaftaanit päälle ja pääsemme mukaan itämaiseen tunnelmaan.

Moskeija on rahoitettu Libyan edesmenneen johtajan Muammar Gaddafin öljyvaroin. Gaddafia ei kannata paljoa maassa arvostella, sen tulemme huomaamaan. Taisi olla muuten juuri Uganda, joka tarjosi Gaddafille turvapaikkaa kun tilanne Libyassa oli kuumimmillaan. Moskeija on korkealla kukkulalla, josta avautuu hyvät näköalat kaupunkiin.

Koraanissa riittää opiskelemista

Arkipäivää Ugandan pääkaupungissa