Elämää linja-autoasemalla

Mama Africa ei anna periksi

vaan huristaa bodalla pois

Katulapsen arkea Gisenyin bussiasemalla

Mama Ruandan kasvoilla asuu suru

Maitopojat lähtevät matkaan

MTN-puheaikaa myydään joka paikassa

Evästä tulee suoraan bussin ovelle

Kaikki tahtovat Kigaliin

Ruandassa monet naiset pukeutuvat perinteisiin afrikkalaisasuihin

Linja-autoasemalla bussi lähtöä odotellessa on hauska seurata paikallisten elämää. Matkaan lähteviä ihmisiä, toiveikkaita kaupustelijoita ja ihmisten arkea. Katulapset nukkuvat aseman portailla kaiken melun ja ihmisten keskellä. Bussimatka Kigalista Kampalaan on jännittävä. Kuljettaja ajaa kuin viimeistä päivää. Tie Ruandan puolella on paikoitellen tosi huonokuntoinen. Liikennepoliisi pysäyttää bussin vähän väliä. Bussin kuljettaja ei pääse ovesta ulos, ennen kuin kopauttaa jollain jakoavaimen tapaisella ovea. Se on selvästi oikutellut ennenkin. Autojen kuljettajat varoittavat toisiaan käsimerkein. Bussissa on oma tunnelmansa. Etupenkin mies ottaa kuppia ahkerasti. Tämä tekee sen, että miehen takia pysähdytään vessatauoille tavallista enemmän.Takanani olevat lapset haluavat kosketella muzungun hiuksia. Ne ovat jo ennestään likaiset ja vanuvat lasten käsittelyssä vielä lisää. En henno kieltää lapsia. Voi olla, että näkevät elämänsä ensimmäisen muzungun.

Ruandan hiekkarannoilla Lake Kivulla

Lake Kivu on Ruandan rantakohde Giseneyn kaupungissa, noin neljän tunnin ajomatkan päässä Kigalista. Bussissa huomaan olevani ainoa muzungu. Kuvien ottamisesta matkan varrella ei tule mitään. Maisemat vaihtuvat, kuljettajan kaasujalka on raskas ja tie yhtä serpentiiniä. Olen varannut majoituksen etukäteen soittamalla Auberge de Giseneyhin. Ensi yrittämällä ei meinaa onnistua. Majoituspaikan rouva puhuu kinyarwandaa ja vaihtaa pian ranskaksi. Onneksi puhelimeen löytyy englannintaitoinen työntekijä. Ajatus on viettää pari rantapäivää kaupungissa. Järveä ja sen hienohiekkaista rantaa on mainostettu kovasti Lonely Planetin matkaoppaassa. 

Lake Kivu on yksi maailman kolmesta kaasujärvestä. Kaksi muuta järveä ovat Kamerunissa. Kivussa on hiilidioksidin lisäksi metaania. Kaasut ovat veteen sekoittautuneena satojen metrien syvyydessä, mutta tulivuorenpurkaus tai maanjäristys voi vapauttaa kaasut tuhoisin seurauksin. Hiilidioksidi on myrkyllistä hengittää ja metaani voi räjähtää. Näin ei onneksi ole järvellä kuitenkaan käynyt. Ainakaan vielä toistaiseksi.
 

Lake Kivun rantahiekalla

Lake Kivun rannalla on muutama uimari. Ranta näyttää yllättävän rauhalliselle. Tosiaankin se on hienoa hiekkaa. Lapset pulikoivat iloisina rantavedessä. Minä siirrän uimista seuraavaan päivään. Ei kannattaisi, sillä seuraavana päivänä tulee vettä kaatamalla. On kai pakko palata tänne joskus uudestaan.Ihmiset Gisenyissä antavat turistin kävellä rauhassa. Tällä rannalla ei ole yleissähläreitä, ainakaan tällä kertaa.

Rwandan beauty

Giseneyn kadut yllättävät huonokuntoisuudellaan. Onneksi täällä välimatkat ovat lyhyet ja ei tarvitse käyttää bodaa. Kaupunki on maan vetovoimaisimpia paikkoja ja kadut ovat kamalassa kunnossa. Tosin törmään kaupungissa kahden päivän aikana ainoastaan muutamaan turistiin. Ruanda ei ole vielä kovin tunnettu matkailumaa. Lähellä rantaa on upean näköinen talo, jota vartioivat leijonapatsaat. Talo on selvästi ollut jonkun mahtihenkilön omaisuutta.

Majapaikka on viihtyisä ja huoneista avautuu mukava näköala puutarhan ravintolaan. Henkilökunta on ystävällinen ja ajoittaisista kieliongelmistakin selvitään. Kun halua tilata ruoaksi kalaa, on helpoin tapa piirtää se paperille.Yritykseni ääntää poisson ranskaksi ei taida oikein onnistua. Aubergessa on edullinen buffet, jonka ruoat ovat herkullisia.

Auberge de Giseneyn puutarha

Uni maistuu moskiittoverkon alla

Kuvan leijona vartioi alla olevaa taloa

Hutujen ja tutsien maassa

Kigalin Memorial Centerin ikuinen tuli ja museorakennus

Moni varmasti ihmettelee, miksi valitsin matkakohteeksi Ruandan. Se kun ei kuulunut alkuperäissuunnitelmiini lainkaan. Ruandasta tulee lähinnä mieleen vuorigorillat ja maan verinen historia. Kansanmurhasta on aikaa vain 18 vuotta. Kuulin kuitenkin Ugandassa naapurimaasta niin paljon positiivista palautetta, että se innosti matkustamaan. Vuorigorillaretki olisi mahtava, mutta on liian kallis opiskelijan kukkarolle.Matkustamisen tekee helpoksi se, että Ruanda on Ugandan naapurimaa. Matka Kigalista Kampalaan vie bussilla kymmenen tuntia ja maksaa vain noin 12 euroa.Matkasta voi tulla aikamoinen seikkailu. Jännitystä riittää serpentiiniteillä. Kauniit maisemat palkitsevat pitkän bussissa istumisen vaivan.

yksinäinen kukka koristaa hautakiveä

laakeat hautakivet kätkevät alleen kansanmurhan uhrit

Visahärdellistä selvittyäni on aika tutustua Kigaliin ja sen nähtävyyksiin. Nyt on pakko opetella reippaasti bodan käyttö, sillä taksi tulee liian kalliiksi ja oikean matatun ja bussireitin metsästämiseen menee kamalasti aikaa. Pakko myöntää, että moottoripyörällä matkustaminen jännittää mäkisessä Kigalissa. Kaupunki on vuorten ympäroimä, vehreä ja siisti. Kampalan jälkeen se aikamoinen yllätys. Kaupungissa on valtavasti pankkeja, joita olen jo ahkerasti kolunnutkin. Bodapojilla on täällä jokaisella kypärä, niin omassa päässä kuin asiakasta varten. Kaikilla on numeroidut liivit. Se varmistaa, että kuljettaja voidaan jäljittää helposti esimerkiksi vahingon sattuessa. Maassa on asukkaita reilut kahdeksan miljoonaa. Kansanmurha 1994 ja sen aikana maasta lähteneet pakolaiset ovat verottaneet varmasti väkilukua. Ruanda on parlamentaarinen tasavalta, jossa on presidentti.  Presidentin toimikausi on seitsemän vuotta. Ruandasta tuli parlamenttivaaleissa 2008 maailman ensimmäinen maa, jossa naiset saivat enemmistön parlamenttiin. Ruandan merkittävimpiä luonnonvaroja ovat kulta, maakaasu ja vesivoima. Maasta viedään kahvia ja teetä. Ruanda on turistikohteena vielä melko uusi. Matkailijaa houkuttavat maahan vuorigorillat  ja Lake Kivu. Lähes 90% ruandalaisista elää maataloudesta. Ruandaa kutsutaan Afrikan Nepaliksi. Maisemat ovat ehkä kauneimpia mitä olen koskaan nähnyt.

Kansanmurhassa menehtyneet vainajat ovat saaneet nimensä muistolaattaan

Genocide Memorial Center on Kigalin tärkein nähtävyys. Aurinkoisena aamuna lähden tutustumaan siihen. Perustietoni Ruandasta ovat hatarat. Muistan lähinnä hutut ja tutsit. Tämä museo antaa kattavan läpileikkauksen maan historiaan. Ruanda on ollut sekä Saksan että Belgian siirtomaa. Ruanda itsenäistyi monien Afrikan maiden tapaan 1962 ja sen johtoon  nousivat nyt hutupoliitikot. Hutujen ja tutsien etniset jännitteet kytivät kuitenkin pinnan alla ja räjähtivät lopulta 1990-luvun alussa. Presidentti Juvenal Habyarimanan lentokoneen alasampumisen jälkeen. Ruandan hallitus teki massiivisen kansanmurhan, joka kesti noin 100 päivää. Alasampujien taustasta ja motiiveista on esitetty erilaisia käsityksiä. Ruandan joukkomurhaa on kansanmurha,  johon ulkopuoliset, muun muassa YK eivät puuttuneet tarpeeksi voimallisesti. Tutsijohtoinen kapinallisryhmittymä Ruandan Isänmaallinen Rintama (RPF) löi lopulta hutujoukot ja keskeytti kansanmurhan heinäkuussa 1994. Yli kaksi miljoonaa kostotoimia pelännyttä hutua pakeni maasta, monet heistä Kongoon.Ranskan roolia kritisoitiin voimakkaasti Ruandassa . Ranskan silloista presidenttiä Francois Mitterrandia arvosteltiin siitä, että hän tuki hutujohtoista hallitusta.
Arvostelijoiden mielestä Ruandassa olleet ranskalaiset joukot eivät kansanmurhan käynnistyttyä tehneet mitään tappamisen estämiseksi. Kuusi kansanmurhasta selvinnyttä tutsia nosti syytteen Ranskaa vastaan pariisilaisessa tuomioistuimessa syyttäen Ranskaa osasyyllisyydestä tapahtumiin. Mitterrand kiisti syytökset. Myöhemmin nykyinen presidentti Nicolai Sarkozy on myöntänyt, että Ranska teki virheen, kun ei toiminut kansanmurhan estämiseksi. Myös YK:n pääsihteeri Kofi Annan on myöhemmin sanonut, että YK olisi voinut ja sen olisi pitänyt puuttua asiaan. Juttelin asiasta parin ruandalaisen miehen kanssa museossa. Molemmat kokivat Ranskan hylänneen ruandalaiset.

Veristen käsien symboli vai puutarhatyöntekijän unohtuneet käsineet

 Kigalin Genocide Memorial  Centeristä huokuu rauha. Portilla palaa ikuinen tuli. On pakko pysähtyä ja hiljentyä. Kaunis puutarha tarjoaa tähän hyvän mahdollisuuden. Puutarhassa on monta erilaista osiota. Kansanmurhassa menehtyneille lapsille on istutettu hedelmäpuita. Naisille on kukkia sekä kaunis ruusutarha. Eri kasvilajit edustavat maan silloista kymmentä eri aluetta. Sisällä museossa rankin hetki on kävellä lapsille omistetun osaston läpi. Koskettavat valokuvat, hylätyt lelut ja vaatteet, kesken jääneet leikit. Miten ihmeessä tällaista saattoi tapahtua. Kansalaiset nousivat toisiaan vastaan, naapurit ilmiantoivat toisiaan ja perheenjäsenet pettivät läheisensä ja sukunsa. Vaikeimpia tilanteita ovat varmasti olleet hutujen ja tutsien väliset avioliitot, joissa on joutunut valitsemaan puolen painostuksen alla.

Memorial Centerin puutarha on uskomattoman kaunis paikka

Toukokuinen joulutähti kukassaa

Hotelli Mille Collinesista tuli monen tutsin turvasatama

Mille Collines oli aikanaan Belgian lentoyhtiön Sabenan omistama hotelli. Kansanmurhan alkaessa ulkomaalaiset poistuivat maasta. Niin myös hotelli Mille Collinesin belgialainen johtaja. Hotellin otti vastuulle toisen hotellin,  les Diplomatesin kigalilainen johtaja Paul Rusesabagina. Tositapahtumiin perustuva elokuva , jossa Rusesabagina pelastaa 1 268 ihmisen hengen ottamalla heidät hotelliinsa. Tutsipakolaiset tulivat turvaan hotelliin, mutta myös maltilliset hutut olivat tervetulleita. Rusesabagina tekee voitavansa pitääkseen hutujen ääriryhmät poissa hotellista. Hänellä on suhteita ja hotellin tuotteiden, sikareiden ja alkoholin avulla johtaja pystyy hankkimaan ruokaa pakolaisille. Elokuva on kuvattu pääosin Etelä-Afrikassa ja alkuperäinen hotelli ei vaikuta niin hienolta kuin elokuvassa oleva. Alkuun se on jopa pieni pettymys, kun katsoo Mille Collinesin julkisivua. Hotellista on tullut turistien suosima kohde. Yläkerran ravintolasta avautuvat hienot näköalat Kigaliin. Uima-altaan reunalla voi vain miettiä niitä kohtaloita ja tarinoita mitä hotelli on aikoinaan nähnyt. Paul Rusesabagina perheineen pakeni YK:N lennolla ja asuu Belgiassa. Monet tutsit muistelevat häntä miehenä, joka tarjosi hotellissaan turvapaikan ja pelasti näin kuolemalta. Kuka ei ole nähnyt, niin kannattaa katsoa Hotelli Ruanda-elokuva.

Mille Collinesin julkisivu on yllättävän tavallinen