Vihdoinkin kirahveja

Niili varhain aamulla

Japanilaiset vapaaehtoistyöntekijät matkalla safarille

Telttayö menee mukavasti sateen ropinaa kuunnellessa. Puolilta öin sähköt menevät poikki. Jokaisen teltan eteen on jätetty öljylamppu helpottamaan yöllistä kulkua. Aamuöinen vessareissu Afrikassa on jännittävä kokemus. Tuleepa mieleen Serengetin telttayö ja leijonan karjunta. Pissatti kovasti, enkä uskaltanut mennä vessaan. Nyt ei onneksi karju leijona. On vielä pimeää kun lähdemme aamun puistoajoon. Mukaan pakataan eväspaxit ja vettä. On tulossa kuuma päivä. Lossi kuljettaa meidät Niilin länsirannalle. Vedessä kelluu valkoisia vaahtopäitä. Ne tulevat putouksilta, kertoo autonkuljettajamme. Murchisonin puistossa kyytiimme tulee paikallisopas George. Hupaisa veikko, jonka suu käy lakkaamatta. Hän kertoo kuuluvansa pohjoisen luo-heimoon ja tuntevansa muutkin kansallispuistot,  kuten Kidepon ja Queen Elizabethin hyvin. Myöhemmin päivän mittaan hän muistelee kohtaamisiaan puhvelin ja leijonan kanssa. Miehessä on vähän tarinankertojan vikaa.

 Murchisonin kansallispuisto on Ugandan suurin ja sijaitsee pohjoisosassa Albertine Rift Valley-laaksoa. Alue on yksi maan vanhimmista luonnonsuojelualueista. Puisto jakaa kahteen osaan Victoria Niili. Puiston eläimiä ovat elefantit, leijonat, kirahvit, puhvelit, virtahevot ja Niilin krokotiilit. Myös leopardia on Murchison puistossa hyvällä tuurilla mahdollisuus nähdä. Puisto on kärsinyt pahasti salametsästyksestä ja lajit ovat huvenneet huomattavasti vuosikymmenien takaisista määristä. Paitsi norsunluun ja nahkojen takia eläimiä metsästetään lihan takia. Tätä tapahtuu edelleen, vaikka valvonta on tiukkaa, kertoo oppaamme.

Pienikokoinen elefantti on aamun ensimmäisiä bongauksia. Huomaamme että puistossa on paljon enemmän eläimiä kuin Queen Elizabethin kansallispuistossa. Antilooppeja on montaa eri lajia, nyt eteen tulee uusi laji Jackson, jota emme muista nähneemme aiemmin. Buffaloita ja bumbia on siellä täällä. Buffalot tuijottavat meitä uteliaina. Kun joku laumasta lähtee juoksemaan, aiheuttaa se ketjureaktion ja pian tömisee tanner. Eniten olemme Leenan kanssa odottaneet kirahvien näkemistä. Toiveemme toteutuu nopeasti. Komeat pitkäkaulaiset Rotschildin kirahvit käyskentelevät ylvään näköisenä maastossa. Voi miten kauniilta ne näyttävät. Sympaattinen kirahvi on kasvissyöjä ja täällä ruokaa näkyy sille riittävän.

Leijonat osuvat myös reittimme varrelle. Ne ovat valitettavan kaukana, ensin kävelee mahtavannäköinen iso urosleijona. Sitä seuraa leijona, joka nilkuttaa pahasti jalkaa. Kuulemme George-oppaalta, että leijonan on käynyt huonosti. Se on astunut salametsästäjien buffaloille virittämään ansaan ja jäänyt loukkuun. Riistanvartija on pelastanut sen ja eläinlääkäri on amputoinut osan jalkaa. Se pystyy hyvin tulemaan toimeen kolmellakin jalalla, mutta mikään saalistaja se ei ole. Sen kyllä huomaa, koska antiloopit jatkavat tyynen rauhallisina syömistään, vaikka leijona on lähellä. Leijonat menevät niin kaukaa, ettei kuvat onnistu. Onneksi oppaalta saa lainaksi kiikaria.

Uteliaat buffalot

Hippopoolilla on menossa melkoinen kuhina. Isojen hippojen kokoontumista kutsutaan leikkisästi täällä Hippojen Harwardiksi. Hipot viis veisaavat turisteista. Aamun kylpyhetkeä ei häiritse mikään. Nyt kaikki virtahevot ovat onneksi vedessä. Maalla ruokaa etsivä hippo saattaa säikäyttää pahanpäiväisesti. Puistossa on hassun näköisiä puita, joissa roikkuu makkaran näköisiä palkoja. Puuta kutsutaan täällä makkarapuuksi. Aamun puistoajo kestää  neljä tuntia, on aika palata leiriin ja kerätä voimia illan Niilin risteilyä varten.

 

Sausagetree muistuttaa nimensä mukaisesti makkaroita

Lossi kuljettaa kätevästi ihmiset ja ajoneuvot yli Niilin