Tarjolla bunnaa ja injeraa

Etiopiaa pidetään yhtenä Afrikan parhaimmista ruokamaista. Olen saanut maistaa jo injeraa ja dorowatia ennen tänne tuloa. Nyt niitä on tarjolla jatkuvasti. Etiopialainen aloittaa aamunsa injeraleivällä, joka muistuttaa paremminkin lettua. Sen sisään kääräistään täytteeksi kasvis- tai lihakastiketta, johon usein on sekoitettu injeranpaloja. Maku on hapan. Lettu vaatii totuttelua, tuntuu että vatsa on käymistilassa koko ajan. Injera on Etiopian kansallisruoka ja se jaetaan ruokailijoiden kesken.Pöytään tuodaan iso lettu, josta ruokailijat taittavat palan ja kaarivat taytteet sisaan. Lisäkkeenä on chilikastiketta. Jotenkin opin pitämään injeran happamasta mausta, yllätys kyllä. Ruokailu tapahtuu oikealla kadella. Tarjolla on usein erilaisia kastikkeita. Useimmat ateriat alkavat käsien pesulla. Vesikannusta kaadetaan vesi, alla on vati ja näin puhdistuvat kädet. Turistille tuodaan tosin perinteiset työkalut, mutta paikallisten en nähnyt niitä käyttävän. Naurattaa kun olemme kylässä Taddu-veljen perheessä. Naapurin rouva tulee kylään ja sieppaa pöydältä mitään kysymättä kalanpalan suuhunsa. On kuulemma ihan yleistä, sanoo ystäväni. Ovet ovat aina auki naapurille ja ystäville. Seuraavana aamuna olen samaisen naapurin luona suihkussa. Vuoroin vieraissa käydään. Ystäväni veljet pitävät minusta hyvää huolta. En pääse edes ostamaan vettä kadun toiselta puolelta yksin illalla. Aina lähtee joku mukaan. Perhesiteet ovat täällä todella vahvat. Päivän mittaan puhelimet käyvät kuumina, kun selvitetään eri perheen jäsenten tekemisiä ja asioita.

Janet opastaa injeran syönnin saloinnin

Taddun suurta herkkua on raaka liha injeran ja chilikastikkeen kanssa

Pohjois-Etiopian maisemaa

Siskokset kahvipapuostoksilla

Perinteinen kahviseremonia eli bunna on oma lukunsa. Kahvinpavut paahdetaan pannussa hiilien päällä, on oltava tarkkana etteivät ne pääse palamaan. Paikallisilla on hauska tapa pyoräyttää pannua vieraan nenän edessä. Kahvinpavut tuoksuvat herkullisilta. Sitten pavut jauhetaan ja kahvi keitetään hiilillä savipannussa. Bunna tarjoillaan pienistä kupeista vieraille. Kolme kuppia on jokaisen juotava, sanoo etiopialainen ystäväni. Suomalaiselta menee kolme pikku kuppia helposti alas, kahvikansaa kun ollaan. Bunnaseremoniassa tärkeä on myös vihreät heinät, joita laitetaan maahan, oltiin sitten sisällä tai ulkona. Vanha traditio, on vastaus kun kysyn heinien tarkoitusta.

Kahvipavut paahtuvat pannussa

Kahvin viljely alkoi Etiopiassa jo pari parituhatta vuotta sitten. Etiopia voi ylpeilla olevansa Arabica-kahvin kotimaa.Coffee Arabica kasvaa maassa luonnonvaraisena Kaffan ja Bunon alueen metsissa. Kahvi oli jo ennen 1500-lukua maan kauppatavaraa. Etiopia on maailman vanhin kahvikauppias. Etiopian muslimikauppiaat kuljettivat aikoinaan kahvin aaseilla ja kameleilla.

Etiopian Paula-tyttö

Kahviseremoniaa esitellään myos suurelle joukolle turisteja Addis Abeban kulttuurikeskuksessa. Paikka on juhlava. Tarjoilijat ja kahviemännät ovat pukeutuneet juhlavasti. Illan aikana on monenlaista esiintyjää. Orkesteri aloittaa soiton jo seitsemän aikaan. Ohjelma jatkuu puoleen yöhön. Sopii hyvin erilaisiin aikatauluihin ja iltarytmiin tottuneille. Perinteiset tanssit kuuluvat ohjelmistoon. Kaikki kertovat omaa tarinaansa. Asut vaihtuvat esitysten myötä. Tanssijat haastavat yleisön joukosta lavalle esiintyjiä. Etiopialaisilla on hauska tanssityyli, missä yläkroppaa liikutetaan rytmikkäästi. Näyttää siltä, että täällä ei tarvita sirdaludia.

St. Georgen olutpanimo on kansankuppila ja edustaa toisenlaista tyyliä. Olen varmasti ainoa turisti paikassa. Muutenkin paikassa on tosi vähän naisia. Paikka on rennon oloinen oluttupa, jonne tullaan tyopäivän jälkeen ottamaan tuoppi tai pari. Pukumiehiä ei paikassa  näy.

Pohjois-Etiopian maaseudun naisia

Etiopialainen isäntäperheeni on päättänyt näyttää minulle järviä. Vähän hirvittää kun en tiedä ovatko ne uimakelpoisia. Kaikki vakuuttelevat näin olevan. Malliksi pari veljistä uivat itsekin. Nyt jos tulee billhartzia, niin syy löytyy Papagayo-järvestä. Kerran parasiitin sairastaneena, en haluaisi kokea sitä toiste. Lähdemme retkelle pohjois-Etiopiaan. Taddu-veli on lomaillut aiemmin Langano-järvella ja sinne on meidänkin päästävä. Perheen tytöt Maria ja Janet eivät ole koskaan käyneet siellä. Edessä on noin viiden tunnin ajomatka, kun ajetaan  tosi lujaa. Veli kuvailee järveä kultaiseksi. Syy siihen selviää kun näen järven. Sen  vesi on ruskeaa ja ihmeellisesti kuplivaa. Veli on innoissaan, minä vaan ihmettelen vielä. Illalla istumme nuotiolla. Pimeä tulee nopeasti. Aamulla on lunastettava uintilupaus. Järvi on tosi matala, vesi on ruskeaa kuin kuravesi, mutta vaikuttaa muuten puhtaalta. Tulee mieleen Puulavesi ja sen kirkkaus. Näkisivätpä paikalliset meidän järvet.

Langanon lomakeskus

Taddu nauttii kultaisesta järvestä

Etiopialaista naiskauneutta, siskokset Meskerem ja Janet

 

Ilta tummuu Langanolla

Yleinen näky Etiopian maaseudulla on aasien vetämät kärryt. Lastina on ihmisiä ja tavaroita. Kärryihin mahtuu uskomattoman paljon väkeä. Autosta käsin on vaan hankala kuvata. Aasi on maaseudun yleisin kulkupeli. Aasit ovat tavattoman itsepäisiä, monta kertaa matkan aikana on pakko pysähtyä ja odottaa kunnes aasi suostuu pois ajotieltä. Ero Addis Abeban ja maaseudun välillä on huima. Köyhyys näkyy selvästi pääkaupungin ulkopuolella. Matkalla ajamme läpi myös rastafarien suosiman kaupungin. Monelle rastoista Etiopia edustaa luvattua maata.

Yleinen näky maaseudulla

Kameleista ja maastosta tulee Pohjois-Afrikka mieleen

Veneretkellä näemme hippoja ja Etiopian huippujuoksijan Gebreselassien omistaman hotellin. Järven nimi on päässyt jo unohtumaan. Vähän mietityttää, kun kalastajat ovat noin viidenkymmenen metrin päässä hipoista kaislalautoillaan. Nämä hipot eivät ole vaarallisia, sanoo opas. Ja minä kun muistan lukeneeni, että juuri hippo on Afrikan vaarallisin eläin. Etiopialaiset ystäväni ovat järviretkestä ihan innoissaan ja niin olen minäkin, kun näen heidän riemunsa.

Janetin kalansaalis, nämä syödään raakana

Kalastajat kelluvat kaislavenelautoilla

Retken päätteeksi herkutellaan tilapialla, kaksi kalaa jokaiselle

Ostamme suoraan kalastajalta kaloja. Veneoppaamme siivoaa ne ja tuo pöytään raakana. Minun on taas pakko sanoa kiitos ei. En halua matoja. Muut sen sijaan syövät hyvällä ruokahalulla. Minä odotan tuoretta grillattua tilapiaa. Se on taivaallisen hyvää. On pakko ottaa toinen kierros, kun lahnankokoinen kala ei riitä kuin alkupalaksi.

Pääsemme vahingossa mukaan paikallisiin häihin