Ruanda opettaa

Aina ei kaikki mene putkeen. Pitkän odotuksen jälkeen Nairobin kentällä saavun yöllä kahdelta Kenyan Airwaysin siivin Kigaliin. Olen kuullut, ettei Ruandan viisumia saa rajalta ilman ennakkoon hakua netin kautta. Olen siis varautunut ja hakenut viisumipuollon etukäteen. Paperi pitää näyttää kentällä ja maksaa 30 dollarin maksu. Jostain syystä viisumivirkailija ei kelpuuta viiden dollarin seteliäni. Se näyttää kuluneelta. Maksan siis visakortilla. Leima passiin ja rahannostoon. Siitä alkaa vuorokauden kestävä jännitysnäytelmä. Kun nostan rahaa Ecobankista, imaisee automaatti korttini sisään. Joku paikallinen yrittää auttaa soittamalla pankin numeroihin. Kukaan ei tietenkään vastaa, koska kello on kaksi aamuyöllä. Olen siis frangiton, ainoastaan muutama dollari on matkassa. Otan riskin, jätän kortin automaattiin. En tiedä voiko se palautua itsestään automaatista. Dollarit tuhlaan taksiin ja lähden majapaikkaani. Siellä kerron ongelmasta. Respan poika kehottaa ehdottomasti lähtemään kentälle ja tekemään ilmoituksen lentokentän turvamiehelle tai poliisille. Ystävällinen poika lainaa vielä rahat boda-moottoripyorätaksiin. Se on monta kertaa halvempi kuin tavallinen taksi. Siinä sitten huristellaan kymmenen kilometriä yöllä moottoripyörän kyydissä kentälle. Olen rättiväsynyt. Ehkä hyvä niin, ettei jaksa edes pelottaa.

Vuorigorilloiden maassa

Lentokentällä on työssä turvamies. Hän puhuu vain paikallista kieltä kinyarwandaa. Joku yrittää selvittää asiaa ranskaksi. Olen neuvoton. Ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin valvoa aamuun ja odottaa että pankki avataan ja saan kortin takaisin. Tämä tästä vielä puuttui. Voitte arvata, että yö on pitkä. Pankin pitäisi avautua kahdeksalta. Kello on jo yhdeksän kun pankkivirkailija tulee paikalle ja antaa minulle kortin. Olo on helpottunut. Automaatissa ei kuulemma ole rahaa ja siksi imaisi kortin. Omituinen juttu kertakaikkiaan.

Nyt siis takaisin hostellille ja kolmen tunnin päiväunet. Sitten on aika maksaa majoitus. Hostellin vieressä on pankki, teen kolme nostoyritystä. Automaatti sylkee kortin aina takaisin. Ulkoisesti siinä ei ole merkkejä, että se olisi jotenkin vaurioitunut. Taas boda alle ja Kigalin pääpankkiin. Sieltä kuulemma onnistuu rahannosto ilman automaattiakin. Valitettavasti eipä onnistu tällä kertaa. Pankkimies sanoo kortin jotenkin vaurioituneen ja sirua ei voi lukea. Olen jo ihan epätoivoinen. Mitä ihmettä teen. Tarvitsen kuulemma vahvistuksen omasta pankista kortin käyttoon. Siispä etsimään nettiä ja Osuuspankin numeroita. Sitten ostamaan paikallista puhelinkorttia ja aikaa siihen. Osuuspankin numeroihin en saa yhteyttä. Soitan hätäpäissäni tutulle pankkivirkailijalle, joka on lomalla. Ystävällisesti hän yrittää kuitenkin auttaa kiperässä tilanteessa. Tarkistan tiliäni nettipankissa, ettei sitä ole tyhjennetty. Minulle ehdotetaan Western Unionin kautta rahalähetystä. Sekään ei onnistu, sillä mahdolliset rahasammot ovat pankkien ulottumattomissa. Toinen Tallinnassa ja toinen Puulan saaressa kalassa.Tilillä on rahaa, ongelmana on vaan miten ottaa se ulos.

Kysyn Western Unionista mahdollisuutta siirtää nettipankista rahaa itse nostettavaksi. Ystävällinen tyttö kehottaa minua menemään Access-pankkiin, siellä ehkä pystyvät auttamaan. Otan neuvosta vaarin ja menen taas uuteen pankkiin. On niin suuri helpotus, että itken ilosta kun saan euroseteleitä lompakkooni. On vielä maksettava majoitus, jotakin on syotäväkin. Bussilippu Kampalaan on ostamatta sekä tärkeä on myös että on rahaa Ugandan viisumin ostoon. Lento kun lähtee Entebbestä. Tarkoitus on olla viimeinen yö Ugandan puolella, kaiken varalta. Niin monesta venähtäneestä bussimatkasta kun on muistoja. Tarinan opetus on se, että älä koskaan lähde matkaan yhdellä pankkikortilla. Minun piti ottaa Mastercard toiseksi kortiksi, mutta yllättäen tunnusluku on päässyt unohtumaan. Ennen lähtöa aikataulu oli niin tiukka, etten ehtinyt ottamaan rinnakkaiskortiksi kätevää visa-electronia. Se on myös Itä-Afrikassa tullut selväksi, että dollarit ovat euroja käyttökelpoisempaa valuuttaa. Hotellien ja retkien hinnat on lähes poikkeuksellisesti dollareissa. Kaikissa Itä-Afrikan maissa on myös omat valuutat ja niiden kursseissa onkin muistamista.

Kigali yllättää siisteydellään. Viherrakentaminen on suosittua.

Bussin ikkunasta kuvattuna

Teeplantaasit ovat aivan tien vieressä