Taideterapiaa

Tulipa kaunista jälkeä

Masakan sairaalan päärakennus on vuodelta 1944

 Varkaille kelpaa kaikki

 Naisten osastolla tapaamme noin nelikymppisen rouvan. Hän makaa sängyssään heikonoloisena. Kädessä ja vartalossa on viiltohaavoja. Hänen siskonsa on sairaalassa vierailulla ja kertoo meille tapahtuneesta. Nainen on maanviljelijä ja asuu yksin pienessä kylässä. Naapurin miehet ovat ryöstäneet naisen ja viillelleet tämän pahasti. Sisko kertoo että naisella ei ole juurikaan mitään omaisuutta huonekaluja, kodin tarvikkeita ja puhelinta lukuun ottamatta. Siksi ryöstö tuntuu käsittämättömältä. Rahaa ei ole. Saaliiksi ovat kelvanneet pavut, perunat ja maniokki. Miehet ovat olleet alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena, arvelevat naiset. Aivan uskomattomalle kuulostaa, että tuttu ihminen viiltelee toisen. Miehet eivät ole alun perin kotoisin samasta kylästä, vaan ovat muuttaneet paikkakunnalle myöhemmin. Naiset eivät tiedä onko pahoinpitelijöitä pidätetty. Asiasta on tehty poliisiraportti, mutta molemmat naiset vaikuttavat toivottomilta. Poliisi on voimaton. Poliisilaitokselta asiakkaiden paperit saattavat yllättäen myös hävitä, kertoo sisko. Silloin koko juttua ei ole ollut olemassakaan. Poliisia pidetään myös korruptoineena. Nainen ei uskalla, eikä ole vielä edes siinä kunnossa että voisi palata kotiinsa. Siskolla on pienet lapset, jotka hän on jättänyt kotiinsa tullakseen sisarensa tueksi. Itku tulee molempien silmään kun hän kertoo tarinaa. Elämää on kuitenkin jatkettava eteenpäin.

Olli ilahduttaa pikku potilaita puhaltamalla ilmapalloja

Tyttöjen taideterapiaa
Sosiaalihoitajaa ei ole näkynyt pariin päivään. Mietimme mitä voisimme tehdä lasten kanssa. Samalla naisten kirurgisella osastolla on kolme tyttöä, joista nuorin on 6-vuotias. Kahdella heistä on pahat palovammat. Lamppuöljy ja tuli ovat tehneet tuhoaan. Toisen päälle on kaatunut kuuma soppakattila. Pienin tyttö on urheista urhein. Hän on ollut sairaalassa maaliskuun alusta lähtien, kohta jo kaksi kuukautta. Äiti ja täti valvovat pienen tytön vierellä. Kun palovammoja puhdistetaan ja hoidetaan tyttö huutaa sydäntä särkevästi. Palovammoja hoidetaan täällä eräänlaisella hunajaseoksella, jonka haju on ällöttävä. Haluan piristää tyttöjä jotenkin. Osastolla ei tarjolla mitään lapsille. Ei ole kirjoja tai leluja, peleistä puhumattakaan. Aloitamme siis pelaamalla Afrikan tähteä ja tutustumalla toisiimme. Aika käy taatusti pitkäksi osastolla.

Susanna opettaa äideille, miten kudotaan vauvalle nuttu

Pienet tytöt ovat innoissaan kun otan mukaan askartelutarvikkeita. Kauniit kaulakorut syntyvät hetkessä näppärissä pikku käsissä. Niistä tulee tyttöjen ikiomat aarteet. Hoitaja kertoo myöhemmin, että tytöt eivät riisu niitä yöksikään pois. Monilla täällä ei ole juuri mitään muuta kuin vaatteet päällä. Korttipohjiin on helppo askarella kauniita kuvioita. Materiaaleja on täältä vaikea löytää. Siveltimet ja paperit ovat huonolaatuisia samoin värikynät. Luulen että kukaan tytöistä ei ole maalannut aikaisemmin guassi-väreillä. Intoa on sitäkin enemmän. Harjoittelemme kukkien maalausta ja laveerausta. Kohta syntyy jo elefantti ja kirahvi. On ihanaa nähdä aito ilo ja uuden oppimisen riemu tyttöjen silmissä. Arkeen kaipaa jokainen pientä piristystä.