Safarilla Queen Elizabethin kansallispuistossa

Safarille on päivän matka

Hippo nousee maalle etsimään ruokaa

Vihdoin koittaa kauan odotettu loma. Neljän päivän safari on varattu Ugandan länsiosaan Queen Elizabethin kansallispuistoon. Retki järjestyy kätevästi Kampalasta Red Chilli hostellin kautta. Hintaa neljän päivän reissulle tulee 350 dollaria. Pari päivää menee matkoihin ja toiset pari jää täysiksi safaripäiviksi. Onneksi kaikki ovat  terveinä ja lähtökunnossa. Muistuupa mieleen eräs päivä Ngorongoron kraaterissa, kun olin ripulissa ja piti lähteä safarille. Silloin syyllinen oli spagetti bolognese, johon käytetty jauheliha oli lämminnyt päivän safarijeepissä. Toisin kuin silloin, meillä ei ole omaa kokkia nyt matkassa, vaan syömme Safari Campilla. Meillä on kaksi kahdeksan hengen autoa. Menomatkalla käymme lounastauolla Fort Portalissa. Kaupunki vaikuttaa viehättävälle, sinne on mentävä vielä uudestaan. Illalla olemme majapaikassamme Simba Safari Campilla Katurungun kylässä. Majoitumme dormiin, sulassa sovussa miehet ja naiset. Turisteja on meidän lisäksemme vain Saksasta ja Englannista. Kerrossängyissä uni maittaa pienestä safarijännityksestä huolimatta.

Savannin tunnelmia

Aamulla nousemme aikaisin ylös kuudelta ja lähdemme puistoajoon. Aikainen ylösnousu ei harmita ketään. Tätä päivää ei voi pilata mikään. Ensimmäiset eläimet, jota näemme, ovat antilooppeja. Niitä on niin montaa lajia, etten pysy mukana. Safarioppaamme Nathan kertoo meille eri lajeista. Paikallinen laji on Uganda Kob.  Waterbuck on suurempi antilooppilaji, en tiedä sille suomenkielistä käännöstä. Apinoita tulee vastaan joka mutkan takana. On paviaania, colobusia ja vervet monkeyta. Itse en juuri apinoista perusta. Ne ilkimykset kun vievät vaikka eväät käsistä.  Aamun ikimuistoisin elämys koetaan, kun näemme leijonaemon ja kolme pentua puskassa. Tilanne on nopeasti ohi. Pennut lähtevät juoksemaan karkuun ja huolestunut leijonaemo lähtee niiden perään. 

Naarasleijona on uljas näky

Huvittavan näköisiä ovat myös warthogit eli pahkasiat. Kun se juoksee, häntä sojottaa ylöspäin kuin antenni. Norsuja nähdään pari eri laumaa. On yllätys ettei täällä ole niin paljon eläimiä kuin vaikkapa Serengetin kansallispuistossa Tansaniassa. Seepralaumat ja kirahvit puuttuvat täältä täysin ja niin puuttuvat suuret turistilaumatkin. Aamupäivän aikana näemme vain muutaman safariauton. Maisemat ovat silti aivan yhtä hienot kuin Masai Marassa tai Serengetissä.

Täällä kylpevät hipot sulassa sovussa

Safari käsittää täällä muutakin kuin perinteistä puistoajoa. Me käymme pienessä kylässä Edward-järven rannalla bongaamassa hippoja. Kylä näyttää tosi köyhältä, rannalla on kalastajia saalineen ja lapsia leikkimässä. Hipot polskuttelevat järvessä turistien iloksi. Rannan rumilus on marabuhaikara. Valtavankokoinen lintu on kerta kaikkiaan omituisen näköinen otus. Kun se pyrähtää lentoon, näky on vielä hurjempi. Samoja lintuja on paljon myös Kampalassa, marabu viihtyy sulassa sovussa ihmisten ja liikenteen keskellä, ihme kyllä. Uganda on lintuharrastajien ykköskohteita Afrikassa. Kenkänokkalintua emme onnistu näkemään tällä kertaa. Niitä on kuulemma tosi vaikea löytää.

Marabuhaikara on harvinaisen ruma lintu

Lepakot ovat myös tämän päivän safarin yksi vetonauloista. Kävelemme paikallisoppaan johdolla Maramagambon metsässä. Jotenkin tulee Suomen metsä mieleen. Paitsi että apinat hyppivät ylhäällä puissa. Metsän siimeksessä on pikkuruinen lampi. Lepakkoluolaan uskaltautuvat meistä vain harvat. Ei tosin ihan sisälle asti, mutta luolan aukolle. Lonely Planetin mukaan neljä vuotta sitten hollantilainen kaveri kuoli Marburgin kuumeeseen käytyään tässä lepakkoluolassa. Sen jälkeen luolakäynnit kiellettiin. Itse en edes tarjoudu luolan läheisyyteen. Haju on niin kuvottava, että mieli tekee äkkiä lähteä pois paikalta. Metsä on varmasti hyvä kohde lintubongareille. 

Haavoittunut hippo on surkea näky

Illan suussa lähdemme toista kertaa puistoajoon. Ihana hetki, kun aurinko alkaa laskea ja luonnon värit muuttuvat entistä kauniimmiksi. Näemme taas tuttuja eläimiä, mutta leijonat pysyttelevät piilossa. Antiloopit ottavat mittaa toisistaan. Mikäs muu onkaan taistelun aiheena kuin naaraat. Paluumatkalla tiemme varrelle osuu haavoittunut hippo, joka on nähtävästi käynyt taistelua lajitoverinsa kanssa vedessä. Se on surkea näky. On tosi outoa nähdä suurikokoisia hippoja maalla. Hippo luo meihin katseen, jota voisi tulkita, että älkää vaan tehkö minulle pahaa.  On outoa nähdä niin iso ja voimakas eläin avuttomana. Me palaamme safarimajoitukseemme nauttimaan illallisesta. Aamulla on taas uuden seikkailun vuoro. Safari tarkoittaa swahilin kielellä matkaa. Tämä on todellinen elämysmatka meille kaikille. Ensikertalaisille safarin arvo oli varmasti vieläkin tärkeämpi.